18-vuotias Anni Mylläri halusi lahjoittaa pianonsa ikääntyneiden iloksi. Nyt piano on Krannilassa, jossa se ilahduttaa muistisairaita senioreita.
Omaisen aloitteesta. Ennen joulua Mari Himanka laittoi Facebookiin julkaisun, jossa hän kyseli vaasalaisilta tarpeetonta pianoa lahjoitettavaksi hyvään tarkoitukseen. Himangan isä on Vaasan kaupungin palvelutalo Krannilan asiakas, ja tytär toivoi musiikkia rakastavalle isälleen ja muille senioreille hyvää mieltä ja kuntouttavaa tekemistä pianon muodossa.
Anni Myllärin äiti näki julkaisun ja kertoi siitä tyttärelleen, joka tarttui ajatukseen innokkaasti.
– Ajattelin heti, että haluan lahjoittaa pianoni, sillä olin siinä vaiheessa soitellut jo niin vähän, Mylläri kertoo reaktiostaan.
Mylläri soitti pianoa nelisen vuotta, mutta sitten soittaminen jäi. Siihen tuli usean vuoden tauko, ja lopulta piano oli vain käyttämättömänä hänen huoneessaan. Lahjoittamispäätöstä ei siis tarvinnut miettiä kauaa.
– Ajattelin, että se menee todellakin parempaan paikkaan, ja muillekin tulee siitä hyvä olo.
Vaasalainen Mylläri asuu viikot Ilmajoella, jossa hän käy ilmaisupainotteista lukiota. Teatteri ja näytteleminen lukeutuvat hänen kiinnostuksen kohteisiinsa.
Kodinomaisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. Krannila on uusi ja viihtyisä palvelutalo. Ensimmäiset asukkaat muuttivat sinne viime syyskuussa.
Krannilassa on neljä pienkotia, joissa on asuntoja sekä yhteisiä tiloja. Koti- ja laitoshoidon yksikönjohtaja Eila Nyby kertoo, että tavoitteena on mahdollisimman paljon tavallista arkea muistuttava elämä.
– Pyrimme siihen, että päivää lähdetään suunnittelemaan asiakkaiden lähtökohdista.
Nybyn mukaan he ovat saaneet ilahduttavia lahjoituksia, joista piano on nyt suurin. Lisäksi Krannilassa on nähty esimerkiksi vapaaehtoisia esiintyjiä.
– He ovat piristäneet asukkaiden päiviä suuresti.
Moni lahjoituksista ja muista vastaavista tulee juuri omaisten kautta.
Piano on jo käytössä. Tammikuussa piano saatiin siirrettyä Krannilaan, jossa se nyt sijaitsee yhdessä neljästä pienkodista. Olohuonemainen yhteistila on tarpeeksi suuri, jotta muistakin pienkodeista voidaan tulla kuuntelemaan soittoa.
Vakituinen soittajakin on saatu, sillä Matti Välimäki on lupautunut soittamaan pianoa säännöllisesti. Vaasan kaupunki taas on lupautunut huolehtimaan virityksestä.
Nyby kertoo, että myös yksi asiakkaista on jo kokeillut pianon soittoa. Hän painottaa ilon tärkeyttä: ketään ei pakoteta soittamaan, mutta jos se tuottaa iloa, se on tietysti hieno asia. Tärkeintä on, että soittaminen tuntuu omalta ja siitä tulee hyvä mieli.
Tia Vähäsarja