Nairobin luonnonpuistossa Keniassa sijaitseva elefanttien orpokoti on söpöyden tyyssija ja matkailun vetonaula, jolla on samalla tärkeä tehtävä.
Maa pöllyää, ja kun pöly laskeutuu, vihreähaalarinen hoitaja kaivaa kottikärryistään jättimäisen tuttipullon toisensa perään. Lajissaan pienet mutta meihin ihmisiin verrattuna suuret norsunpoikaset alkavat imeä maitoa niin että pärske vain käy.
– Monet ovat menettäneet emonsa. Joidenkin vanhempien kohtalosta ei ole varmuutta, mutta ne on löydetty luonnosta yksin sen ikäisinä, että ne eivät pärjää ilman emoaan, eläintenhoitaja Julius Shivegha kertoo.
Hän on yksi David Sheldrick Wildlife Trustin ylläpitämän norsujen ja sarvikuonojen orpokodin 28 työntekijästä. Vuonna 1977 perustettu orpokoti kantaa luonnonsuojelija David Sheldrickin nimeä, joskin tarhan perusti hänen vaimonsa Dame Daphne Sheldrick.
Nykyisin Nairobin luonnonpuistossa sijaitseva orpokoti on yksi Kenian pääkaupungin suosituimmista turistikohteista. Samalla se on tärkeä tekijä maan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.
– Alle kaksivuotiaat elefantit eivät selviä kasveilla. Ne tarvitsevat maitoa, eikä niille käy kuin elefantin maito. Muiden eläinten maito aiheuttaa niille ripulia, mikä puolestaan johtaa ennen pitkää menehtymiseen.
Koska emoa ei ole, orpokoti ruokkii elefantit Daphne Sheldrickin kehittämällä korvikkeella. Oikean kaavan löytyminen vaati kolme vuotta pioneerityötä sekä useita erehdyksiä.
Salametsästys on vakava uhka näille jättiläismäisille nisäkkäille.
Luonnonsuojelujärjestö WWF:n mukaan afrikannorsujen määrä romahti vuosina 2006–2016 peräti 110 000 yksilöllä. Shivegha kollegoineen näkee arkisessa työssään saman syyn ilmiölle, joka löytyy myös WWF:n raporteista.
– Monen norsun emo on tapettu norsunluukaupan takia. Norsunluu kuuluu norsulle, ei ihmiselle, Shivegha sanoo.
Joidenkin emot ovat saattaneet menehtyä sairauksiin, tai ne ovat jääneet ansaan maaseudun betonisiin kastelualtaisiin. Suurin syy pienten elefanttien orpouteen on kuitenkin juuri salametsästys. Yhtä kaikki, ilman emoaan norsunpoikanen on luonnossa avuton ja saalistajien armoilla.
– Mikäli emme nyt ryhdy toimiin, pian meillä ei ehkä ole sitä mitä meillä tänään on.
Shivegha on varmaan ihan oikeassa. WWF arvioi, että salametsästyksen aiheuttaman norsukadon jatkuessa nykyisellään afrikannorsu saattaa hävitä maapallolta tulevina vuosikymmeninä.
Samalla luonnon monimuotoisuuden kuihtuminen on uhka myös Kenian taloudelle. Moni turisti saapuu maahan safareille katsomaan villieläimiä, joista elefantit kuuluvat tärkeimpiin ja suuren kokonsa vuoksi myös helpoimpiin kuvauskohteisiin.
Elefanttien orpokoti muistuttaa hieman maatilaa. Pienet elefantinpoikaset nukkuvat tallissa omissa pilttuissaan, ja niiden hoitaja nukkuu vieressä. Päivisin elefantit ulkoilevat ja saapuvat kello 11 vieraiden eli meidän turistien ihasteltaviksi ja imemään maidonkorviketta valtavista tuttipulloista.
On vaikea sanoa, kumpi on vaarallisempaa: joutua maidosta hullaantuneiden elefanttien vai selfiemahdollisuudesta sokaistuneen turistilauman tallomaksi.
Maitohetki on tärkeä elefanttien, mutta myös järjestön tilipussin kasvulle. Kun ruokinta on ohitse, matkamuistojen ohessa tarjotaan mahdollisuutta adoptoida elefantti 50 dollarin vuosimaksulla.
Moni ostaa. Hyvinkin lyhyellä matematiikalla voi laskea, että adoptionorsu pitää jakaa muiden lahjoittajien kanssa. Voi sitä silti rahansa huonompaankin tuhlata.
Ennen kuin elefantit vapautetaan luontoon, maidonkorviketta ehtii kulua tuhansia litroja, eikä elefanttien pelastaminen ja kuljettaminen savanneilta turvaan sekään ilmaista ole.
– Olemme kasvattaneet ja lopulta vapauttaneet luontoon noin 150 elefanttia, jotka olisivat muuten menehtyneet.
Juho Paavola
Juttu on julkaistu lehdessä 21.heinäkuuta 2017.