Maailman maat ja kansat -sarjassamme esittelyvuorossa tänään on alituiseen mielissämme siintävä eteläisen Afrikan runsaista timanttiesiintymistään ja öljystään kadehdittu Angola, josta puhuttaessa esille pomppaa kuitenkin ensimmäisenä maan kansalliseläin jättiläismustahevosantilooppi.
Mitä olisi Angola ilman jättiläismustahevosantilooppia? Aivan sama kuin Australia ilman kengurua. Ei yhtään mitään.
Olette varmaan huomanneet, että todella moni valtio yhdistetään päätä pahkaa johonkin eläimeen, jolla on kyseisessä maassa vahva asema joko luonnossa tai muuten vain historian lehdillä.
Kukapa ei osaisi nivoa yhteen esimerkiksi Venäjää ja karhua, Saksaa ja kotkaa, Espanjaa ja härkää, Ranskaa ja kukkoa, Ruotsia ja hapansilakkaa, Tanskaa ja tavallista silakkaa, Norjaa ja turskaa, Norsunluurannikkoa ja norsua, Madagaskaria ja mursua, Galapagossaaria ja kilpikonnaa, Intiaa ja lehmää, Islantia ja tunturihaukkaa, Kanadaa ja majavaa tai Yhdysvaltoja ja valkopäämerikotkaa.
Eläinten kuningas leijona liitetään tietenkin Suomeen ja Kameruniin. Suomessa kaikenkarvaisia leijonia kolistelee kaukaloissa, mutta villissä luonnossa ne ovat käyneet jo harvinaisiksi. Kamerunista leijonia löytyy pilvin pimein, ja ne tapaavat popsia päiväkotien pihoilta pikkulapsia pahimpaan nälkäänsä onnettomien äitien harmiksi, mutta sehän ei ole meidän suomalaisten probleema.
Angola oli juuri se maa, johon muinoin matkusti taidemaalari Ferdinand von Wright, joka myös maamme ensimmäisenä varsinaisena lintubongarina tunnettiin.
Angolan maaseudulla vaellellessaan von Wright näki kahden jättiläismustahevosantiloopin taistelevan naaraan suosiosta ja vangitsi tilanteen kankaalle siveltimellään.
Taistelevat jättiläismustahevosantiloopit -maalaus sai valtaisan suosion ja päätyi maan kansallisgalleriaan. Siitä tuli Angolalle tärkeä taideteos.
Maailmankuuluksi taidemaalariksi komeetan lailla kohonnut von Wright muutti Norjaan, jossa syntynyt Taistelevat turskat -teos keräsi taas niin kansan kuin kriitikoidenkin suosion. Se kuuluu nykyisin Norjan kansallisaarteisiin siinä missä hiihtäjä Björn Dählien Lillehammerin talviolympialaisissa 1994 käyttämä pipo.
Norjasta von Wrightin tie vei Ruotsiin, jossa häntä pyydettiin maalaamaan jotain ikuisesti pysyvää myös heille. Von Wright tarttui pensseliin ja jatkoi hyväksi ja tuottavaksi havaitsemallaan linjalla. Syntyi öljyvärimaalaus Taistelevat hapansilakat.
Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Rauhaa rakastava Ruotsin kansa veti herneen nenään tästä brutaaliin käyttäytymiseen innoittavasta tekeleestä. Ruotsalaiset vaativat, että maalausta korjataan ja sen nimeksi vaihdetaan Halaavat hapansilakat.
Von Wright palasi Suomeen, rakensi piilopirtin Savoon ja erakoitui. Eräänä tiistaina kesällä 1886 jo seitsemääkymmentä käynyt sairaalloinen vanhus kävi metsään aikeissa kaivaa maalausvälineensä syvälle maahan. Kuinka ollakaan, kohtalo puuttui peliin. Hän huomasi kahden urosmetson lähestyvän toisiaan valmiina taistelemaan naarasmetson eli koppelon suosiosta...
Aikaisemmin ilmestyneet: Afganistan, Alankomaat, Albania, Zimbabwe, Algeria ja Andorra. Seuraavassa jaksossa 8/196: Antigua ja Barbuda.
ESA KIVIMÄKI