Viikonloppuna pistettiin puoluepamppuja vaihtoon. Nuorennusta tapahtui, mutta takaako nuoruus tuoreet ja raikkaat ajatukset? Ei välttämättä.
Erityisesti minua ihmetytti vasemmistoliiton puheenjohtajaksi valittu Li Andersson. Hän toi esiin uutta, mutta samalla myös vanhaa ja ummehtunutta ajattelua.
Hän onnistui laittamaan molemmat samaan lauseeseen: ”Tämän päivän työväenliikkeeseen kuuluvat kaikki, jotka joutuvat myymään omaa työtään tullakseen toimeen.”
Kyllä, kaikki me muilta palkkaa saavat olemme työväenliikettä. Eikö sitä jo presidentti Sauli Niinistö kampanjassaan sanonut? Jotkut vain ovat yrittäneet omia palkansaaja-termin itselleen.
Pilkun jälkeen alkaa Anderssonin harharetki. Että oikein joudumme myymään työtämme tullaksemme toimeen. Eikö se ole nyt, ja varsinkin tulevaisuudessa, etuoikeus olla töissä?
Toiseksi ihmettelen, että millä muulla me tulisimme toimeen, kuin myymällä omaa työtämme. Muiden rahoilla? Siihen ei taitaisi riittää edes Anderssonin vaatima pääomaveron korotus.
Realismi puuttuu. Minulle kelpaavat kaikki hyvät ajatukset puolueesta riippumatta, mutta soopaa en suostu nielemään.
Ensimmäisen kerran luottoni Anderssonin ajatuksiin mureni, kun Microsoft irtisanoi entisiä nokialaisia. Anderssonin mielestä tältä olisi vältytty, jos Suomessa olisi parempi irtisanomissuoja.
Nyt hän esittää kuusituntista työpäivää kahdeksan tunnin palkalla. Juuri, kun kilpailukykysopimus oli saatu aikaan ja kuusi minuuttia työaikaa lisätty päivään, yli vuoden väännön tuloksena.
Andersson haaveilee paratiisista. Kenenkään ei tarvitsisi myydä työtään, ja toimeentulon voisi poimia suoraan puusta.
Mahdoton ajatus. Morkataan nyt tasapuolisuuden nimissä muitakin, nimittäin Nato-kansanäänestyksestä. Sitä kannattavat presidentti Sauli Niinistö ja presidentiksi pyrkivä Matti Vanhanen.
Äänestyksen aika tulisi, jos virallisesti todettaisiin Venäjän olevan meille uhka. Oletan, että silloin Suomelle olisi jo esitetty vaatimuksia ja aseita kalisteltaisiin rajan pinnassa.
Sanoisimmeko Venäjälle, että peli seis, suoritamme tähän väliin kansanäänestyksen Natosta? Tuskin naapuri jäisi tumput suorina odottamaan, että saisimme Naton muskelit valtiksemme.
En vain ymmärrä, miten hallittu ja hillitty kansanäänestys järjestetään, kun uhka on päällä. Veikkaan, että Ruotsi avaa pelin yllättäen, ja sitten Suomelle tulee kiire.
Vesa Koivumäki