Vaasan Sportin kausi jääkiekkoliigassa on alkanut samoissa merkeissä kuin monet aikaisemmatkin. Pääsy pudotuspeleihin näyttää tässä vaiheessa mahdolliselta, mutta ei missään tapauksessa mitenkään varmalta.
Tällä hetkellä, kun takana on kolme liigaviikkoa ja Sportilla pelattuna kahdeksan ottelua, joukkue on sarjataulukossa juuri pudotuspeliviivan alapuolella yhdentenätoista. Kahdeksasta ottelusta tilille on tullut yhdeksän pistettä eli 1,13 ottelua kohden.
Tähänastinen pistetahti ei missään tapauksessa tule viemään kotkapaitoja kymmenen parhaan joukkoon. Täyden runkosarjan mitassa se on alle 70 pisteen vauhtia, kun viidentoista joukkueen liigassa playoff-paikka on tyypillisesti vaatinut reilun 80 pisteen pottia.
Sportilla on toki eväät kohentaa tuloksiaan. Joukkue vaikuttaa vahvemmalta kuin esimerkiksi viime kauden ryhmä, joka ennen siirtorajan tyhjennysmyyntiä oli kerännyt 1,23 pistettä per peli.
Svobodalla lupaava alku
Varsinkin siihen nähden, että Sport operoi liigan pienimmällä pelaajabudjetilla, joukkueen rakentamisessa on onnistuttu melko hyvin ja ennen kaikkea pystytty paikkaamaan edelliskauden heikkouksia. Avainhankinnat ovat pääosin onnistuneet ja kärjen tukijoiksi kaavailluissa pelaajissa on jokunen yllättävän hyvä värväys.
Sportin menestymishaaveet ovat vuosikausia osittain tyssänneet maalivahtipeliin. Pienen budjetin joukkue tarvitsee välttämättä luotettavan torjujan, eikä Vaasassa ole oikeastaan koko nykyisellä liigataipaleella nähty veskaria, joka olisi pelannut tasaisen loistokauden. Mika Järvinen toki onnistui playoffeihin päättyneellä kaudella 2015–16 ja Niko Hovinen oli parhaimmillaan erinomainen, mutta hänen aikaansa Kuparisaaressa varjostivat loukkaantumiset.
Nyt pestattu Miroslav Svoboda on aloittanut lupaavasti ja saattaa hyvinkin olla kaivattu kohennus tolppien väliin. 28-vuotiaan tshekin torjuntaprosentti seitsemän pelatun pelin jälkeen on 91,23, mikä on huomattava ja kenties ratkaiseva parannus edelliseen vuoteen, jona Hovinen ja Rasmus Reijola torjuivat laukaukset noin 89-prosenttisesti.
Epäonnisia loukkaantumisia
Myös kenttäpelaajien rekrytoinnissa Sport näyttää onnistuneen. Uusista puolustajista Reece Scarlett ehti ennen loukkaantumistaan osoittaa olevansa pätevä ykkösparin pakki Suomen liigaan ja mestislöytö Atro Leppänen on ottanut paikkansa pelaavasta kokoonpanosta sensaatiomaisella tavalla.
Hyökkäyspäässä Johan Sundströmin ja Kalle Miketinacin värväysten myötä Sportilla on viimeinkin riittävästi taitoa sentteriosastolla. Myös laidoilla on osaamista niin, että kaikkien ollessa terveenä joukkueella on nyt kolmekin ketjua, joilta voi odottaa tehoja.
Syksyn epäonniset loukkaantumiset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei ryhmässä ole edelleenkään liiaksi leveyttä. Vammoja ei välttämättä ole ollut normaalia enempää, mutta ne ovat kasaantuneet avainpelaajille, mikä on näkynyt kaukalossa.
Scarlettin ja aliarvostetun peruspakin Valtteri Hietasen puuttuminen näkyy virhealttiina oman pään pelaamisena. Viime kauden pistekurkon Simon Hjalmarssonin poissaolo vaikutti heti ylivoimapeliin ja niin arvostettu työmyyrä kuin Erik Riska onkin, ei hän ole omimmillaan Sundströmin paikkaajana kakkosketjun keskellä.
Ennakkoluulottomasti ja hyvällä itseluottamuksella pelaava Leppänen pystyy ottamaan Scarlettin paikan ykkösylivoiman viivamiehenä, mutta materiaalin rajallisuudesta kertoo, että ketjureaktion seurauksena toiseen yv-viisikkoon on noussut Zack Hayes. Hän ei todellakaan ole rakentanut uraansa ylivoimapelaamisen varaan: kolmen AHL-kauden 132 ottelussa hänelle on kertynyt tilastoihin ylivoimalla yksi tehopiste maalisyötöstä.
Erikoistilanteet parantuneet
Kun Sport jatkaa vielä tämän kauden ajan entisellä, Risto Dufvan johtamalla valmennusryhmällä, ei pelitapa ole tarjonnut yllätyksiä. Tasaviisikoin joukkue pelaa tuttua dufvalaista lätkää, jossa perusasiat ovat kunnossa.
Loukkaantumisista huolimatta erikoistilanteissa on havaittavissa parannusta viime kauteen, jolloin Sport oli liigan heikoimpia niin yli- kuin alivoimalla. Nyt ylivoiman tunnusluvut ovat keskivertoa ja alivoima kärkipäässä.
Moni avainasia on siis paremmalla tolalla kuin viime kaudella, mutta toistaiseksi Sport ei ole saavuttanut tuloksia, joita se tavoittelee ja joihin joukkueella olisi edellytyksiä. Tämän hetken näkymä on, että joukkue kamppailee jälleen viimeisistä pudotuspelipaikoista, mutta ei välttämättä sen enemmästä.
Se on joka tapauksessa jo nähty, että Sport tasapainoilee ohuella langalla, eivätkä playoff-toiveet kestä määräänsä enempää loukkaantumisia avainpelaajille. Täydessä kunnossa joukkue voi hyvin olla keskikastin väärti, mutta alkukausi on osoittanut, että hiukankin repaleisena lähempänä sarjataulukon häntäpäätä.