Donald Trump luuli liikoja mahdollisuuksistaan Pohjois-Korean suhteen. Diilien teko ei ole ulkopolitiikassa yhtä helppoa kuin bisnesmaailmassa.
Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean huippukokouksen peruuntumisessa on jotain hyvääkin: realismi palaa suuren yleisön tietoisuuteen, ehkä jopa Valkoiseen taloon.
Hämmästys oli suuri, kun Donald Trump pari kuukautta sitten vastasi myöntävästi Etelä-Korean presidentin Moon Jae-inin heittämään koepalloon huippukokouksesta Trumpin ja Pohjois-Korean Kim Jong-unin välillä.
Vielä muutama kuukausi aikaisemmin Trump ja Kim olivat nimitelleet toisiaan koulupoikamaisilla ilmauksilla.
Sitten Trump sai päähänsä, että rauha Korean niemimaalle olisi vihdoin saavutus, josta koko maailma häntä kiittelisi. Ehkä sillä heltiäisi Nobelin palkintokin. Trump on synnyttänyt presidenttikaudellaan otsikoita vain romuttamalla kansainvälisiä sopimuksia.
Suoraviivaista toimintaa
Huippukokouksen peruuntuminen tuo valonheittimen eteen Trumpin suoraviivaisen toimintatavan ongelmat.
Diilien teko ulkopolitiikassa ilman perusteellista valmistelua on mahdottomuus. Huippukokous järjestetään yleensä pohjustavien neuvottelujen päätteeksi, ei niiden aluksi.
Erityisen hankalaa on Pohjois-Korean saaminen otteeseen. Siitä voisi Trumpin edeltäjillä olla muutama sana sanottavanaan.
Trump ilmeisesti kuvitteli, että pakotteet Pohjois-Koreaa vastaan ovat pehmittäneet Kimin niin, että Pohjois-Korean nuori johtaja on valmis luopumaan ydinaseohjelmastaan.
Ydinaseet on kuitenkin se varmistin, jolla kommunistidiktatuuri pysyy pystyssä. Ydinkoealueen räjäytys torstaina oli suurta bluffia. Tunnelit olivat luultavasti siinä kunnossa, ettei niitä voi enää käyttää.
"Libya-malli" säikäytti
Kim olisi saattanut itsekin perua huippukokouksen.
Amerikkalaishallinnon puheet "Libya-mallista", siis ydinaseista luopuminen palkinnoksi pakotteiden poistamiselle, saivat Pohjois-Korean valtaapitävät takajaloilleen. Pohjois-Koreassa tiedetään, että Muammar Gaddafi luopui Libyan ydinohjelmasta, mutta se ei säästänyt häntä karulta lopulta muutamia vuosia myöhemmin.
Kiina avainasemassa
Mitä nyt seuraa?
Kun kyseessä on kaksi arvaamatonta johtajaa, ei vetoja kannata lyödä minkään vaihtoehdon puolesta.
Pohjois-Korean pakotteita voidaan toki kiristää entisestään, mutta ne tehoavat kunnolla vasta kun Kiina päättää hylätä liittolaisensa. Sellainen skenaario ei ole näköpiirissä.
Kissa ja hiiri -leikki siis jatkuu. Väliin uhkaillaan, sitten tyynnytellään, sitten taas uhkaillaan.
Seppo Ylönen