Poliittiset tilanteet, henkilöiden johtajaominaisuudet ja kansalaisten odotukset vaikuttavat siihen, kuinka suuren vallan presidentti käytännössä saa.
Sauli Niinistön aloittaessa ensimmäisen kautensa vuonna 2012 presidentin perustuslailliset valtaoikeudet pienentyivät vielä siitä, mihin niitä oli karsittu jo siihen mennessä.
Presidentti on kuitenkin säilyttänyt asemansa merkittävänä valtionpäämiehenä. Hän voi yhä myös käytännön toimillaan vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen auktoriteettinsa muodostuu.
Poliittiset tilanteet ovat antaneet presidentti Niinistölle mahdollisuuksia käyttää valtaa vähintään täysimääräisesti.
Siihen on vaikuttanut myös se, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ulkopoliittinen kokemus on ollut vähäinen eikä hän ole pyrkinyt profiloitumaan siinä aktiivisesti.
Niinistön ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin kahdenvälisten suhteiden korostuminen etenkin Ukrainan kriisin aikana on lisännyt Suomen presidentin painoarvoa ulkopolitiikan johtajana.
Presidentinvaaleissa kansalaiset arvioivatkin ehdokkaita nyt todennäköisesti etenkin sen perusteella, kuka pystyy parhaiten edustamaan Suomea keskusteluissa itäisen naapurimaan johtajan kanssa.
Yhteistoimintaa vaaditaan
Perustuslain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikka yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Niinistö on jopa sanonut pitävänsä aina pienen tauon, ennen kuin hän tulee sanaan yhteistoiminnassa.
Käytännössä yhteisjohtajuus perustuu ennen kaikkea presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteiskokouksiin sekä presidentin ja pääministerin tai ulkoministerin kahdenkeskiseen vuoropuheluun. Presidentti on mukana päättämässä aloitteista, antamassa ohjeita ja vahvistamassa sopimuksia.
Vaikka ulkopolitiikan valmistelu on hallituksen vastuulla, presidentillä on varsin vapaat kädet harjoittaa muunlaista, hallituksen valmisteluvastuun ulkopuolelle sijoittuvaa ulkosuhteiden hoitoa. Presidentti matkustaa ja tapaa korkeita valtionpäämiehiä, ja etenkin suhteiden luomisessa EU:hun kuulumattomien maiden johtajiin hänen asemansa on hyvin keskeinen.
EU-politiikka kuuluu pääministerille
Sen sijaan EU-politiikassa valta painottuu hallitukselle ja pääministerille. Pääministeri johtaa Suomen EU-politiikan linjanvetoa, ja hän myös edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa eli EU:n huippukokouksissa.
Presidentin valinta suoralla kansanvaalilla ja kansalaisten odotukset vahvasta presidentinvallasta antavat kuitenkin presidentille jonkin verran puhevaltaa myös hallituksen vastuulle kuuluvan sisäpolitiikan ja Eurooppa-politiikan alalla.
Mitä heikompi ja kokematon hallitus, sitä enemmän tosiallista valtaa presidentti voi saada.
Presidentti tekee päätöksensä yleensä valtioneuvoston esityksestä. Perustuslakiin 2012 tehty lisäys siitä, että hallitus voi saattaa presidentin ja hallituksen välisen erimielisyyden eduskunnan ratkaistavaksi, vähensi presidentin muodollista valtaa entisestään. Käytännössä tätä ei ole jouduttu testaamaan.
Suomen osallistumisesta kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan päättää edelleenkin presidentti kriisinhallintalain mukaisesti. Hän päättää asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen pohjalta ja eduskunnan kuulemisen jälkeen.
Ei voi erottaa hallitusta kuten Kekkonen
Hallitusta muodostettaessa presidentin valta rajoittuu nykyään käytännössä vain eduskunnan valitseman pääministerin ja hallituksen muodolliseen nimittämiseen. Presidentti ei siten voi enää Urho Kekkosen tapaan hajottaa eduskuntaa tai pakottaa hallitusta eroamaan.
– Ulkoministerin valinnasta on kuitenkin ollut tapana keskustella presidentin kanssa etukäteen, presidentti Niinistö tosin muistutti, kun viime kesänä puhuttiin mahdollisesta ulkoministerin vaihtumisesta perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen.
Niinistö myös totesi, ettei ole havainnut ihmisarvoon kohdistuvasta loukkauksesta tuomittujen perussuomalaisten uusien puheenjohtajien esittäneen tehokasta katumusta tuomioidensa jälkeen. Tätä ovat jotkut kilpailevat presidenttiehdokkaat pitäneet epäasiallisena puuttumisena sisäpolitiikkaan.
Ei veto-oikeutta lakien säätämiseen
Hallituksen esitysten antamisessa eduskunnalle presidentin valta on käytännössä eliminoitu.
Presidentti vahvistaa edelleenkin lait, mutta jos eduskunta hyväksyy presidentin vahvistamatta jättämän lain uudelleen muuttumattomana, se tulee voimaan ilman vahvistusta.
Presidentti voi ennen lain vahvistamista hankkia lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto (vihr.) totesikin hiljattain vaalikampanjansa yhteydessä, että hän olisi presidenttinä pyytänyt juridisen lausunnon työttömyysturvan aktiivimallin laillisuudesta.
Kun Niinistö vuosi sitten vahvisti lain päivystysuudistuksesta, hän lisäsi valtioneuvoston pöytäkirjaan harvinaislaatuisen presidentin lausuman, jossa hän painotti kielellisten oikeuksien toteutumista. Asia liittyi ruotsin kielen asemaan päivystyspalvelujen siirrossa Vaasasta Seinäjoelle.
Virkanimityksissä presidentin valta on rajoitettu entistä pienempään joukkoon ylimpiä virkamiehiä. Presidentti nimittää edelleen kuitenkin muun muassa oikeuskanslerin, vakinaiset tuomarit, valtakunnansyyttäjän, Suomen Pankin pääjohtajan ja Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja johtajat.
Valittava presidentti pääsee heti alkukaudellaan tekemän merkittävän nimityksen, kun Suomen Pankin pääjohtajalle Erkki Liikaselle nimetään seuraaja.
Presidentille kuuluvaa armahdusoikeutta presidentti Niinistö on käyttänyt edeltäjiään tiukemmalla seulalla. Armahdettu on esimerkiksi vakavasti sairaita, jotta he ovat päässet vankilasta saattohoitoon.
Lähteenä on käytetty muun muassa teosta Poliittinen valta Suomessa, toim. Mari K. Niemi, Tapio Raunio & Ilkka Ruostetsaari (Vastapaino 2017).
AKI TAPONEN
