Kun menin vuonna 1963 keskikoulun jälkeen palkkatyöhön tehtaaseen, niin silloin siellä oli työntekijöillä kaksi ammattiyhdistystä, äärivasemmistolainen ja vähemmän vasemmistolainen. Ensiksi mainitun liitto lakkoili maassa yhteiskuntajärjestelmän muuttamiseksi.
Minua ei värvätty kummallekaan puolelle, koska tiedettiin, että olen menossa opiskelemaan Teknilliseen opistoon. Silloin opiskeluun kuului määrätty aika työkokemusta ennen varsinaista opiskelua. Ammattiliittoni oli valmistumiseni jälkeen Insinööriliitto.
Lähes kaikilla palkansaajilla on ammattiin perustuva etujärjestö. Lääkäreilläkin.
Nyt eläkeläisenä en ole minkään eläkeläisien etujärjestön jäsen. Yhden tautiyhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana. Valtakunnan- ja paikallispolitiikassa olen ollut mukana aina vain yhden äänen painolla vaaleissa. Nykyään äänestän sitä puoluetta, joka antaa parhaan tarjouksen eläkeläisille. Sote alkaa olla tärkein asia tässä elämänvaiheessa.
Ensimmäinen muistikuvani lakosta liittyy yleislakkoon 1956. Olin silloin 11-vuotias.
Eihän se maalaiskunnan sivukylällä maatilalla mitenkään tuntunut. Se vain jäi mieleeni siitä, että veljeni oli silloin savotassa etelässä Pusula-nimisellä paikkakunnalla. Hän ei meinannut lakon alettua päästä sieltä kirveen ja pokasahan kanssa kotiin.
Nykyiset ammattiliitot ovat entisiin verrattuna varsin maltillisia. Niillä on omat ekonomistitkin. Ymmärtävät, ettei lypsävää lehmää kannata tappaa.
Esimerkiksi teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimus 2023–2024 antaa ensimmäiselle vuodelle yleiskorotuksen 3,5 prosenttia ja kertaerän 400 euroa ja toisena vuonna yleiskorotus on 2,0 prosenttia ja työantajan jakama erä 0,5 prosenttia. Syyskuussa inflaatio oli 5,5 prosenttia. Siis reaaliansiot ovat laskeneet.
Me työeläkeläiset sentään saimme 6,8 prosentin korotuksen vuodelle 2023 ja 5,7 prosenttia vuodelle 2024. Nyt onkin loppunut tyystin valitus Paavo Lipposen taittamasta eläkeindeksistä.
Nykyiselle oikeistohallitukselle ei riittänyt palkansaajien osallistuminen taloustalkoisiin maltillisten palkkasopimusten muodossa, vaan se alkoi kiusata palkansaajia monien saavutettujen etujen karsimisella. Vastareaktio on ymmärrettävä.
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2021 lopussa oli 1 453 000 kokoaikaista palkansaajaa ja osa-aikaiset päälle. Siinä on niin paljon ääniä jaossa, että luulisi niiden kiinnostavan oikeistopuolueitakin.
Markus Myllymäki
Vaasa