Aluksi: Ammattikouluja ei ole ollut enää vuosikausiin. Ne ovat ammatillisia oppilaitoksia, joissa opiskelevat ovat opiskelijoita, eivät oppilaita. Tämä täsmennyksenä kirjoituksiin tms.
Olen toiminut ammatillisen opetuksen parissa vuodesta 1977 vuoteen 2014. Aluksi silloisessa kurssikeskuksessa 5 v. ja vuodesta 1983 nuorisoasteella. Tähän aikaväliin on mahtunut useita muutoksia, mm. keskiasteen koulu-uudistus.
Aloittaessani työskentelyn nuorisoasteella, opetustunteja oli maksimissaan 38 tuntia viikossa. Työsalissa voitiin luokka jakaa kahdelle opettajalle, jolloin aikaa henkilökohtaiseen opetukseen jäi riittävästi.
Vuosien kuluessa opetustunteja vähennettiin vähitellen ja osa opetuksesta tapahtui työpaikoilla työssäoppimisen nimikkeellä. Tämä on hyvä siksikin, että opiskelijat saavat tutustua työelämään. Yhtenä puutteena oli mielestäni se, että työpaikat olivat hyvin erilaisia ja siksi sieltä saadun tiedon laatu ja määrä vaihtelivat suurestikin.
Kun olin jäämässä eläkkeelle, oli jo merkkejä kehityksestä, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Vaatimukset kasvavat ja lähiopetuksen määrä vähenee. Vaatimukset itseohjautuvuudesta ovat myös kohtuuttomia.
Vielä yksi ihmettelyn aihe: Työsalissa, joka alun perin suunniteltiin maksimissaan kahdelle 18 opiskelijan ryhmälle, saattaa opiskella 60–80 opiskelijaa samanaikaisesti. Miten esimerkiksi työturvallisuus ja järkevä työskentely varmistetaan?
R. Saarinen
Seinäjoki