Lääkäri kielsi kouluun menon vuosikausia sisäilmaongelmille altistuneelta laihialaiselta Nonna Palmuselta. Tällä hetkellä 16-vuotiaalle Palmuselle kuuluu hyvää.
Hän aloitti syksyllä lukion Kristiinankaupungissa. Vaikka kotiin Laihialle ja siellä olevia kavereita on kova ikävä, hän on energisempi kuin vuosiin.
Hän ei tarvitse enää pitkiä päiväunia jaksaakseen opiskella, eikä hänen tarvitse eristäytyä muista.
– Minulla ei ole ollut nyt mitään oireita koulussa. Yskä on jatkunut neljättä viikkoa, mutta tämä eroaa täysin homeoireista. Tiedän, että olen vilustunut. Voisin lähteä vaikka lenkille, kun virtaa on niin paljon.
Palmusen tarina alkaa jo päiväkerhosta.
Altistuminen kosteusvaurioisille rakennuksille alkoi kahdesta laihialaisesta päiväkerhosta, jotka sittemmin on suljettu sisäilmaongelmien takia.
– Toinen päiväkerho oli Laihian seurakuntatalon alakerrassa. Tilaa ei saa enää käyttää, Palmunen toteaa.
Homevaurioiseksi todettu vanha seurakuntatalo puretaan vuodenvaihteessa (Pohjalainen 28.8.2016).
Esikoulua hän kävi Mukulamäen päiväkodissa, joka suljettiin ensin kosteus- ja homeongelmien takia (Pohjalainen 1.7.2009) ja purettiin myöhemmin.
– Alakoulun kävin Kirkonkylän koulussa. Siellä minulla alkoi tulla oireita, Palmunen kertoo.
Opettajien ja oppilaiden oireilut Kirkonkylän koululla alkoivat vuonna 2011, jonka jälkeen koulun väki on ollut evakossa ja koulua korjattu useasti (Pohjalainen 14.3.2012 ja 25.6.2014).
Laihian yläkoulussa Palmusen oireet pahenivat niin, että lääkäri kirjoitti yhdeksännen luokan syksyllä hänelle kouluunmenokiellon.
Tänä syksynä tilanne on kärjistynyt yläkoululla niin, että opettajat ja vanhemmat vaativat sisäilmaongelmien takia kunnan päättäjiltä nopeita ratkaisuja (Pohjalainen 23.9.2016).
Alaluokilla Palmusella epäiltiin olevan astma. Tytön hengitystä tutkittiin ensimmäisen ja kolmannen luokan välillä monta kertaa. Vikaa ei löytynyt.
Allergiatesteistä selvisi, että hän on muun muassa kissalle, hevoselle ja siitepölylle allerginen.
Lääkäri oli kyllä ihmetellyt pienen tytön poskiontelotulehduksia jo ennen kouluvuosien alkamista. Palmunen kertoo, että niitä oli alakoulun viidenteen luokkaan asti vähintään kerran vuodessa.
Homeelle altistumista ei pystytä kuitenkaan tutkimaan, sillä sellaista testiä, laboratoriokoetta tai mittaria ei lääketieteessä ole.
– Meillä ei voi olla kotona sisäilmaongelmia, sillä kesäisin minulla ei ole ollut mitään oireita, Palmunen huomauttaa.
Noin 10-vuotiaana häntä alkoi vaivata voimakas väsymys. Syyksi arveltiin, että hän ei nuku tarpeeksi tai se "liittyy kasvu- ikään". Palmusella oli myös jatkuvasti flunssaa ja usein pientä kuumeilua.
7-vuotiaana hän oli aloittanut lentopallon. Väsymys alkoi haitata harrastusta.
– Valmentaja kyseli, missä on motivaationi. Olisi pitänyt jaksaa paremmin.
Tytön liikkeet pelikentällä olivat hidastuneet, ja hän oli usein poissaoleva.
– Lentopallossa pitää olla reaktiokykyä, että ehtii pallon alle. En välttämättä jaksanut liikkua tai edes huomannut palloa.
Mieluisan harrastuksen hän joutui lopettamaan 14-vuotiaana. Nyt hän harkitsee sen aloittamista uudelleen Kristiinankaupungissa.
Jo alakoulussa Palmunen alkoi levätä usein sohvalla koulun jälkeen ja välillä nukahti, vaikka ei ollut aiemmin tarvinnut "päikkäreitä". Väsymystä ei osattu yhdistää sisäilmaoireisiin ennen yhtä peliturnausta Nurmossa.
Pelikaverin äiti varoitti tyttöjä ennen turnausta, että hallissa oli todettu sisäilmaongelmia.
– Seuraavana aamuna olisi pitänyt mennä kouluun, mutta olin kuin hakattu. Olo oli ihan voimaton, enkä pystynyt nousemaan kunnolla sängystä. Kuume ei silti noussut.
Äiti ihmetteli tyttären väsymystä. Lopulta sisäilmaoireista itsekin kärsinyt Palmusen täti arveli tytön kärsivän sisäilmaongelmista. Palaset loksahtelivat paikoilleen.
Nuorelle tytölle oli helpottavaa, kun epänormaaliin olotilaan oli olemassa joku syy. Läheisetkin olivat huomanneet, että hän ei ole oma iloinen itsensä.
Yläkoulussa tilanne kuitenkin paheni.
Keskittymiskyky katosi koulussa, ja usein hän havahtui tunnilla siihen, että oli vain tuijottanut seinää vartin. Hänellä oli myös jatkuvasti nuhaa, kurkkukipua, pääkipua sekä valtavaa väsymystä.
Viikonloppu ei tahtonut enää riittää palautumiseen edellisestä viikosta.
– Oli se aika epätoivoista välillä, Palmunen toteaa.
Kahdeksannella luokalla hänet vietiin kerran sairaalaan, jossa hän pyörtyi odotusaulaan. Mitään "vikaa" ei löytynyt, vaikka tyttö ei pystynyt kunnolla hengittämään.
Ikävää oli sekin, että hänen väitettiin olevan ainut koulussa oireileva.
– Usein tuli sellainen tunne, että minua ei uskota ja oireitani vähätellään. Mietin, onko koulussa oikeasti mitään, vai onko minun päässäni jotain vialla.
Yhdeksännen luokan kevään hän opiskeli kotona. Kerran viikossa Palmusella oli yksi oppitunti uskontoa, matematiikkaa, fysiikkaa, ruotsia ja englantia Monitoimitalon aulassa. Reaaliaineet hän opiskeli kokonaan itsenäisesti.
– Joskus matikka ja fysiikka käytiin samassa tunnissa läpi. Liikuntatunneilla kävin, jos ne eivät olleet yläkoulun salissa.
Urheilukeskuksen aulaa Palmunen pitää kuitenkin opiskelulle rauhattomana tilana. Kerran hän yritti tehdä koetta alakoulujen sählyturnauksen aikana.
– Kannustushuudot kuuluivat salista, alakoululaisia ramppasi aulassa, ja yläkoululaiset tulivat katsomaan heidän pelaamistaan.
Jatkuva väsyminen oli jo eristänyt sosiaalista Palmusta koulukavereista. Itsenäinen opiskelu vaati myös tavallista enemmän lukemista ja tehtävien tekoa kotona.
– Se muutti elämääni tosi paljon.
Hän alkoi jäädä ulkopuoliseksi kaikesta, mitä toiset päättivät tehdä. Whatsappista ja sosiaalisesta mediasta huolimatta nuoret suunnittelevat yhä vapaa-ajan menonsa kasvotusten koulussa.
– Olin tottunut olemaan paljon kavereiden kanssa, ja yhtäkkiä en ollutkaan. Se oli tosi raskasta aikaa.
Palmunen on huolestunut vanhojen kaveriensa jaksamisesta. Paras kaveri Laihialla on kertonut nukkuvansa nykyään monen tunnin päiväunet ja vielä yöunet päälle.
– Ja silti häntä väsyttää. Haluaisin, että heillä olisi paremmat opiskeluolot Laihialla.
Laihialaisten päättäjien hän toivoo ottavan asian vakavasti. Ei ole hyvä, että kaikki Laihian oppilaat altistuvat nuorena sisäilmaongelmille.
– Se ei ole kenenkään terveydelle hyväksi. Tämä ei ole myöskään asia, jonka saa salata. Tästä pitää puhua.
JAANA MATTILA