Alkiolaisuuden rauniot palavat Suomessa enää kytemällä. Johtokellokas kyllä kalkattaa, mutta teot eivät ole samalla tasolla. Puoluejohdon politiikka on lepsua, vihervasemmistoa myötäilevää, maaseutuväestöä hyljeksivää.
Kolme keskustalaista ministeritason miestä Vaasan vaalipiiristä sentään äänestettiin uuteen eduskuntaan, mutta heidän toimintansa on jäämässä historian lehdille, johtuen puheenjohtaja Saarikon oppositiokomennuksesta.
Maalaisliitosta syrjäytetty poikkeusyksilö Veikko Vennamo, Karjalan heimon uudelleenasuttaja, usein toisteli: ”Kyllä kansa tietää!” Onneksi vielä näyttää tietävän, se voidaan edelleenkin todeta.
Keskustapuolueen ”poikkeusyksilö” Jarmo Korhonen erään kerran totesi, että perussuomalaisten ja keskustapuolueen olisi syytä yhdistyä, molemmat ovat ikään kuin ”samasta siemenestä itäneitä”.
Äänestäjien sanelemana siirtymä perussuomalaisiin on väkevästi näkyvissä, ja ilmeisesti kepun uusiopolitiikka on aiheuttanut kannatuksen laskun. Lähes pienpuolueiden tasolle pudonnut keskusta on nykypolitiikallaan vaarassa pudota puoluekentästä. Nyt nähtiin, ettei kaupunkivihreys tuottanut tulosta kaupunkikeskuksissakaan.
Ylenmääräinen huuto luontokadosta, metsien, ja muutenkin kaikenkattava rauhoittaminen ja Suomi-pisaran vaikutus ilmastonjäähdytykseen ei purrut, koska muitakin ongelmia on suomalaisten ratkaistavana.
Myönteistä on, että Kokoomus nousi nyt kärkeen. Yleisesti ottaen kokoomuspoliitikot ovat sivistyneitä ja järkeviä; eikä turhanpäiten haukuta muiden puolueiden edustajia, kuten nykyisin yleisesti on tapana.
Kaupunkivihreyttä on tullut arvosteltua aikaisemminkin, mutta poikkeuksena nostan esiin virassa olevan ulkoministerimme Pekka Haaviston. Hänen toiminnassaan, kokemuksessaan ja julkisuuskuvan myönteisessä esilletuonnissa ei moitteen sijaa löydy. Seuraavaksi on tulossa presidentinvaalit. Haavistoa on pystyvyydessä kenenkään vaikea ohittaa, se on rehellisesti todettava.
Sanna Marinin paikka on ilman muuta EU:ssa, sen johtavilla paikoilla. Hän on liikkunut ahkerasti maailmalla ja esiintynyt näyttävästi, varmasti mainituilla retkillä on ollut tarkoituksensa.
Ilmeisesti olemme menettämässä keskustalaiset ministeripestit, mutta presidentinvaalit ovat jo ovella.
Etelä-Pohjanmaan ydinalueelta ei ole aikaisemmin ollut istuvaa presidenttiä, eikä ehdokastakaan, mutta nyt olisi suostuteltava Paula Risikko ehdolle. Hän on, kuten tiedämme, presidenttiyden mitat täyttävä nainen.
Jorma Mäki-Jussila
Peräseinäjoki