Viikolla 47 vietettiin lapsen oikeuksien viikkoa. Torstai 20.11.2025 oli varsinainen Lapsen oikeuksien päivä. Tänä vuonna kyseisen viikon teemana oli ”Lapsen oikeus kuulua”.
Lapsella on oikeus kuulua ja kiinnittyä yhteisöön ja yhteiskuntaan, hänellä on myös oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi, sanotaan Lastensuojelun Keskusliiton ylläpitämällä sivustolla. Tämä onkin hyvä aasinsilta Suomen perustuslakiin luku 2 ja § 6 yhdenvertaisuus. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Miksi nostan kirjoitelmassani nämä kaksi asiaa esille? Olemme saaneet lukea Ilkka-Pohjalaisesta ja Eparista otsikoita: Alakylän koulun väistötiloista tehtiin päätös, sekä Alakylän koululaisia siirretään Tiklakselle. Asiasta päätettiin kasvatus- ja opetuslautakunnassa, vanhempien mielipidettä kuulematta.
Ymmärrän, että Alakylän koulu täytyy remontoida sisäilmaongelmien vuoksi, mutta sitä en ymmärrä, että remontti pitää tehdä oppilaitten hyvinvoinnin kustannuksella. Päätöksen tehnyt kyseinen lautakunta pitää Alakylän koulun oppilaita eriarvoisessa asemassa verrattuna muihin kouluihin, jotka ovat käyneet joko koulun korjauksen tai uuden koulun rakentamisen läpi.
Erittäin ajattelematonta päättäjiltä myös se, että tuodaan esille jopa se, kuinka paljon rahaa säästetään, kun oppilaat sijoitetaan 2–3 vuodeksi vanhaan tehdasrakennukseen, keskelle erittäin vilkasliikenteistä nelikaistaista katua. Piha-alue on pieni, vailla minkäänlaisia virikkeitä, joita pienet oppilaat voisivat välituntisin käyttää liikuntaleikkeihin. Piha-alueeseen on jopa mahdotonta järjestää edes riittävästi tilaa ja virikkeitä pienten oppilaitten liikkumiseen.
Alakylän koulun oppilaita ei pidä laittaa peittämään / säästämään Seinäjoen kaupungin muualla taloudessa syntyneitä tappioita. Meidän aikuisten täytyy aina ensisijaisesti ajatella lasten hyvinvointia.
Oppilaille paras mahdollinen vaihtoehto on, että he saavat käydä nuo kyseiset 2–3 vuotta tutussa ja turvallisessa ympäristössä Alakylän koulun läheisyydessä ”parakkikoulussa”. Tärkeitä asioita ei pidä aina mitata rahassa, vaan joskus inhimillisyys ja toisen asemaan asettuminen on paras mahdollinen ratkaisu, varsinkin tämän kaltaisessa asiassa, sillä nyt on kyseessä lapset ja heidän tulevaisuutensa, eikä yksinomaan raha.