Kun uutisoidaan vaasalaisista peruskouluista, olen tuntosarvet herkillä – kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajana tämä on minulle sydämen asia.
Ilkka-Pohjalaisessa julkaistiin 19.3. artikkeli, jossa kerrottiin Suvilahden koulun pihalla tapahtuneesta väkivallasta. Vasabladet tarttui aiheeseen 20.3. ja viittasi alkuperäiseen uutiseen. Ongelma on siinä, että uutisen ydin ei pitänyt paikkaansa: mitään joukkotappelua ei ole tapahtunut, kuten olemme nyt jälkikäteen saaneet tietää.
Molempien lehtien olisi nyt syytä nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Tiedonhankinta ja julkaiseminen ovat journalistisen työn peruspilareita – nyt on aiheellista kysyä, onko toimittu vastuullisesti, kuten Julkisen sanan neuvoston ohjeet edellyttävät?
Väärän tiedon julkaiseminen on jo sinällään ongelmallista, mutta vielä huolestuttavampaa ovat sen seuraukset. Sosiaalinen media lähti nopeasti liikkeelle, ja keskustelu karkasi käsistä. On kohdistettu rankkaa arvostelua, jopa henkilökohtaisia hyökkäyksiä, koulun rehtoria ja henkilökuntaa kohtaan. Syytökset ovat perustuneet virheelliseen käsitykseen tapahtuneesta.
Tässä kohtaa kysyn meiltä kaikilta aikuisilta: Missä on meidän vastuu?
Yhden nimettömän silminnäkijän kertomuksesta on vedetty suoria johtopäätöksiä ja lähdetty tuomitsemaan toisia. Kun uutinen tai somekommentti herättää tunteita, meidän pitäisi osata pysähtyä ja miettiä: onko tämä totta? Onko tämä koko totuus?
Tässä tapauksessa moni olisi voinut ottaa selvää, hengittää hetken – ja jättää klikkauksen tai kommentin tekemättä. Nyt maksetaan hintaa siitä, että tarina vei mennessään.
Toivon, että tämä tapaus toimii meille kaikille opetuksena: älä ole liian nopea tuomitsemaan. Some voi olla armoton – ja väärä tieto lähtee nopeasti leviämään. Mutta sen vaikutukset voivat jäädä pitkäksi aikaa elämään.
Väkivallasta pitää aina olla huolissaan, siihen pitää puuttua – mutta huolet pitää käsitellä oikeilla faktoilla. Ja ennen kaikkea: ihmisarvoa kunnioittaen.
Jasmin Granholm (sd.)
kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja
Vaasa