Karoliina ja Lassi asuvat pastellinvärisessä paritalossa. Helsingin Sanomien tuore juttu parista herättää alkuriveillä sympatiaa, onhan mukavaa, että 26-vuotiailla on elämä hyvällä mallilla ja lempikin näyttää kukoistavan.
Jutun varsinainen ydin on kuitenkin parin tekemä sitoumus. Kun Karoliina tuli raskaaksi, pari avioitui ja teki lupauksen: emme eroa ensimmäisen vauvavuoden aikana.
Että mitä ne lupasivat? ”Lupaamme, ettemme eroa ensimmäisen vauvavuoden aikana.” Juuri näin!
Parin mukaan sosiaalinen ja perinteinen media ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka vauva-arki on kamalaa. Kukaan ei nuku, ja ero tulee. Pari halusi käydä suhteen tilaa ja tulevaisuutta koskevat keskustelut täysipäisinä eikä univajeessa.
Jos ylitsepääsemättömiä ongelmia tulisi, eron voisi kuulemma ottaa puheeksi siinä vaiheessa, kun lapsi olisi oppinut nukkumaan ja ehkä kävelemäänkin. Sopimuksia tekevät kuulemma monet tulevat tai tuoreet vanhemmat.
En nyt kehtaa kirjoittaa ihan suoraan, mitä ajattelen tällaisesta sopimuksesta.
Peruskysymykseni on: Miksi –sensuroitu – ihmeessä ihmiset hankkivat lapsia, jos lähtökohta on tällainen? Miksi he menevät peräti naimisiin, jos mielessä on ajatus, että vuosi pitää jaksaa tuon saman naaman kanssa?
Sosiaalinen media tuntuu olevan elämäntaitojen päälähde ja maailmakuvan jäsentäjä nuorisolle, jolla nykyään tarkoitetaan alle 40-vuotiaita.
Nuoruuden jälkeen iso vauva voi avautua mediassa neljänkympin kriisistä ja keksiä uusia valituksen aiheita. Pääongelma on monen valittajan kohdalla se, ettei hän ole koskaan oppinut edes aikuiselämän alkeita, eikä osaa ottaa vastuuta muista, tuskin edes itsestään.
Älkää ihmeessä naiko, älkääkä hankkiko lapsia, jos pelkäätte näin paljon elämää ja olette niin kypsymättömia, että ajattelette, että pari–kolme-vuotias lapsi voidaan jättää ilman isää tai äitiä. Ettekö te – sensuroitu, sensuroitu – taulapäät tajua, mitä lapselle seuraa, kun isä tai äiti hylkää.
On tietenkin niitäkin, jotka erosta huolimatta ovat hyviä, huolehtivia isiä ja äitejä. Pikaero on joskus paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Mutta, että pitää tehdä sopimus, että emme eroa ennen kuin vauva kävelee… Ja että media esittelee ideaa hyvin myötäsukaisesti.
Suomen kansan rakastaman Suuren Taiteilijan, tunteiden tulkin, poika oli juuri oikeudessa raskaiden ja raakojen rikosten vuoksi.
Kolme vuotta sitten Hesarin isä–poika-jutussa poika kertoi, miltä tuntui, kun Suuri Persoona hylkäsi lapsensa, ei tullut, vaikka lupasi. Sen sijaan isä kierteli maailmalla. Hän erikoistui itkettämään Suomen kansaa laulamalla kärsimyksistä, joita Suuri Taiteilija joutuu kantamaan.Jossain isänsä hylkäämä poika itki isänkaipuutaan.
Kysyin Vaasan kesäyliopistossa huhtikuussa opiskelijoilta, mitä olivat opiskelleet ja mihin tarvitsevat kasvatustiedettä. Naisopiskelija kertoi hymyillen, että hänellä on kaksi loppututkintoa ja kolme lasta. Opetustyö kiinnostaa.
Mietipä tätä ennen kuin nait ja lisäännyt, sopimuspaperi valmiina.
KARI UUSIKYLÄ