Maamme historian suurin hallintouudistus keskittyy nimensä mukaisesti pääasiassa sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka ovatkin saaneet julkisessa keskustelussa päähuomion. Samalla pelastuspalvelut ovat jääneet vähälle huomiolle. Mediassa on keskitytty lähinnä hoitajapulaan, mutta kulissien takana myös pelastajapula kasvaa.
Toimin puheenjohtajana Pirkanmaan hyvinvointialueen työryhmässä, joka yhdessä asiantuntijoiden kanssa selvittää pelastusalan henkilöstön tilannetta ja laatii mietinnön toimenpide-ehdotuksineen. Työ on vasta alkanut, mutta jo nyt on selvää, että tilanne on huolestuttava koko maassa. Nyt tarvitaan nopeasti toimia, joilla tilanne saadaan ajoissa korjattua.
Osaratkaisuja ovat alan vetovoiman parantaminen sekä koulutuspaikkojen ja alueellisen pelastajakoulutuksen lisääminen, mutta ne eivät yksin riitä.
Nykyisin ihmisten rajallisesta vapaa-ajasta kisailevat perheen lisäksi monet harrastukset, joten aika on kortilla. VPK-toiminta, eli sopimuspalokunnat, ovat erittäin tehokas pelastustoiminnan muoto. Harrastajamäärät ovat kuitenkin olleet laskussa ja varsinkin arkipäivisin päivystyksiä on paikoin hankala hoitaa. Silloin tilalle tarvitaan ammattilaisia, joiden määrä vähenee nyt huolestuttavasti. Tästä syystä on tärkeää turvata sopimuspalokuntien asema ja toimintakyky sekä saada lisättyä harrastuksen vetovoimaa. Tätä turvallisuuden yhtälöä ei ole helppo ratkaista.
Vapaaehtoiset palokunnat ovat mukana noin 60 prosentissa hälytystehtävistä ja ne huolehtivat pelastustehtävistä peräti 90 prosentin alueella Suomen pinta-alasta. Tällä alueella asuu noin 46 prosenttia suomalaisista. Aktiivisten harrastajien merkitys on siis ratkaiseva.
Nämä suomalaisten turvallisuudelle tärkeät vapaaehtoiset pitävät aktiivisesti huolta osaamisestaan koulutuksilla ja harjoittelulla, joten heidän roolinsa suomalaisten arjen turvaajana tulee huomioida nykyistä laajemmin. Turvallinen Suomi syntyy vain yhteispelillä.
Jocka Träskbäck
Lempäälä