Voimistelun MM-mitalisti Emil Soravuo on saanut vuoden sisään kipeitä kolhuja. Viime vuoden helmikuussa häneltä katkesi harjoituksissa akillesjänne. Neljä kuukautta sitten jänne repesi uudestaan ompeleiden kohdalta, ja nyt Soravuo joutuu luopumaan olympiapaikan tavoittelusta Pariisin kisoihin.
Soravuo ei osallistu kevään maailmancupkisoihin, joiden perusteella jaetaan viimeiset olympiapaikat ensi kesän olympialaisiin.
– Vamman uusintariski olisi iso, Soravuo kertoi torstaina Helsingissä päätöksestä, jonka hän teki asiantuntijatiiminsä kanssa oikeastaan jo marraskuussa.
– Jalan voisi vielä parsia kasaan, jos akilles katkeaisi uudestaan, mutta sen jälkeen se ei kestäisi enää kuormaa entiseen tapaan.
Soravuo neuvotteli ratkaisusta lääkärinsä Oliver Michelssonin, fysioterapeutti Juha Koistisen ja urheilubiomekaniikan asiantuntija Tapani Keräsen kanssa.
Erikoiset vammat
Akillesvamma on jokseenkin pahin urheiluvamma, jonka permantovoimistelija voi kohdata. Vastoinkäymiset eivät ole kuitenkaan sammuttaneet edes Soravuon olympiaunelmia lopullisesti.
– On paljon hyviä esimerkkejä urheilijoista, jotka ovat saaneet arvokisamitaleita akillesvammojen jälkeen. Lähden tavoittelemaan seuraavia olympialaisia (Los Angeles 2028), kunhan kroppa kestää, Soravuo lupaa.
Soravuo ei anna periksi, mutta tunnustaa samalla kuntoutukseen liittyvät vaikeudet. Uudisrepeämän jälkeen jalan kuntoutusta valvoo koko taustaraati. Tiimi pyrkii minimoimaan riskit.
Soravuon taakkana ovat pelkotilat. Niitä lisäävät sekä akilleksen katkeamiseen että sen repeämiseen liittyvät hämmentävät yksityiskohdat.
Akilles katkesi harjoitusvoltissa ilman edeltäviä oireita, eikä vammalle löytynyt kunnollista selitystä. Repeämä syntyi vielä ihmeellisemmin.
– Nousin kuntopyörän päältä pois. Jalassa tuntui sen jälkeen helpotuksen tunne. Joku kitka lähti pois, Soravuo muistelee.
– Luulin, että jänteestä oli irronnut jotain kiinnikkeitä, kun jalka tuntui paremmalta. Seuraavana päivänä jalka oli kuitenkin turvonnut.
Aamu antaa palautteen
Nyt Soravuo on hämmentynyt siitä, ettei jänteeseen ole samanlaista tuntumaa kuin terveessä jalassa. Loukkaantunut akilles tuntuu tavallaan pelottavan hyvältä.
– Pahin pelkotila liittyy siihen, kun akillesta venyttää. Tunne jalassa on tosi hyvä, mutten tiedä, mitä se kestää. Sama koskee ponnistuksia, kun niihin lisää voimaa.
Soravuo turvautuu harjoituksen ohjelmoinnissa taustavoimiinsa, magneettikuvaseurantaan ja jalan voimatason kehitykseen.
– Asiantuntijat pystyvät rajoittamaan pahimpia riskejä. Seuraan myös jalan voimatasoa verrattuna terveeseen jalkaan. Myös sen perusteella voi päätellä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, Soravuo selvittää.
– Harjoitusta seuraava aamu on tunteen kannalta ainoa mittari. Vasta aamulla tietää, onko harjoituskuormaa ollut edellispäivänä liikaa.
Parhaassa tapauksessa Soravuo voisi palata kilpailuihin jo maaliskuussa ja pyrkiä Suomen EM-kisajoukkueeseen.
– EM-kisat vaatisi nyt todella pikaista paranemista, Soravuo tunnustaa.
– On realistisempaa suunnitella paluu syksyn Challenge Cupin kisoihin.
Kisoihin palaa kolhujen koulima mutta entistä tasapainoisemmaksi kasvanut urheilija.
– Jatkossa kisoista pitää nauttia. En ryhdy stressaamaan, Soravuo vakuuttaa.