Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on ihana ystäväpiiri.
Paras ystäväni, jonka olen tuntenut 5-vuotiaasta saakka, tietää minut läpikotaisin. Yhteytemme on lähes telepaattinen. Lisäksi minulla on ystäviä, joilla on taito paikkailla niitä kohtia sydämessäni, joihin muut ovat kolhineet. Myös työkaverit ja hyvän päivän tutut ovat tärkeitä arjen pieniä tukipilareita.
Elämän kiireessä mieleeni nousee välillä ajatus: olenkohan muistanut sanoa läheisilleni tarpeeksi usein, kuinka paljon arvostan ystävyyttämme. Tietävätkö he, kuinka paljon heitä ajattelen, vaikka en aina sanoisikaan sitä ääneen?
Ystävyys ei perustu ylistyssanoihin tai kiitollisuudenvelkaan, mutta ystävyyttä täytyy kastella, ruokkia ja varjella. Kannattaa mieluummin sanoa kuin jättää sanomatta. Tee sinäkin niin!
Vaasan kaupungilla on kampanja, jonka agendana on avata suunsa ja tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Kampanjan nimi, Puhu tuntemattomalle, saattaa nostattaa suomalaisen selkäkarvat pystyyn.
Mutta toteutuksen voi tehdä hyvin pienilläkin teoilla, esimerkiksi hymyilemällä vastaantulijalle, auttamalla lapsen tien yli tai avaamalla oven rollaattorin kanssa kulkevalle.
Olin eräänä päivänä yhdessä Vaasan ruokakaupassa, kun viereeni tuli tuskastunut mies. Hän puhui puhelimessa ja sanoi, ilmeisesti puolisolleen, ettei kerta kaikkiaan löydä kapriksia. ”Mitä ne edes ovat?”, mies voihkaisi.
Ensin ajattelin, ettei kaikkeen tarvitse aina sekaantua. Mutta toisaalta, mitä menettäisin, jos huikkaisin, että tuosta löytyy.
Huikkaaminen kannatti, ainakin miehen hymystä päätellen. Ken tietää, ehkä pelastin illalliskutsut tai parisuhderiidan.
Perjantaina vietetään ystävänpäivää, joka on lähtökohtaisesti monelle mieluinen merkkipäivä. Ehkä rakas tuo kotiin tullessaan kukkia, kaveri muistaa viestillä tai kaupan kassalla jaetaan vaaleanpunaisia konvehteja.
Monelle ystävänpäivä saattaa kuitenkin olla myös kipeä, kolkko ja yksinäinen. Se voi alleviivata sitä, ettei omaa rakasta, bestistä tai perhettä ole.
Kaikki ansaitsevat ystävän tai läheisen, jolle voi jakaa elämän ilot ja surut, käydä harrastuksissa tai lähettää hauskoja kissavideoita.
Haluan kannustaa kaikkia, joilta oma ystävä puuttuu: älkää luovuttako etsinnässä. Maailmasta löytyy takuuvarmasti joku, jonka kanssa klikkaa ja juttu luistaa.
Sosiaalinen media yhdistää ihmisiä, mutta siellä tapahtuu myös paljon ikäviä asioita, kuten trollausta ja kiusaamista. Kannattaakin olla varovainen ja ainakin yrittää etsiä sellaisia alustoja, joissa näihin ikävyyksiin ei törmäisi.
Ei some kuitenkaan läpeensä paha ole. Olen nähnyt siellä ilahduttavasti somevaikuttajien järjestämiä kaverihakuja, jotka on tehty samaan tyyliin kuin kirjekaveri-ilmoitukset ennen vanhaan. Niistä on syntynyt uusia ystävyyssuhteita ja kaveriporukoita.
Myös harrastukset, kurssit ja tapahtumat ovat hyviä paikkoja uusille kohtaamisille.
Vaasassa monilla yhdistyksillä ja Vaasan kaupungillakin on organisoitua kaveritoimintaa. Olen haastatellut muutamia tällaisessa toiminnassa olleita, ja heidän mukaansa kokemus on ollut positiivinen – puolin ja toisin.
Ystävänpäivän kunniaksi jaamme tässä lehdessä vaasalaisten ajatuksia ystävyydestä ja kerromme yhdestä kaveritoiminnasta Vaasassa.