Sodat ja hävitykset ovat olleet läsnä siellä, missä ihmiset ovat itsekkäästi ajaneet ja ajavat edelleenkin etujaan, keinoja kaihtamatta, useimmiten siellä, missä poliittiseen valtaan pyrkivien ja valtaapitävien ajatukset ovat vääristyneet, ideologioidensa sokaisemat.
Diktaattoreita on putkahdellut eri puolille maailmaa kautta aikain. Maailmaa on revitty rikki ja ruvelle heidän toimestaan. Parasta aikaa Putin joukkoineen riistää kaikin tavoin Ukrainan maaperää ja kansaa brutaalin hyökkäyssodan keinoin, piittaamatta inhimillisyydestä tai sosiaalisen ja teknisen infrastruktuurin tietoisesta tuhoamisesta.
Historia on osoittanut sen, että diktaattoreiden sekä heidän ideologioidensa kannattajien aikaansaamat utopiat eli ihanneyhteiskuntakäsitykset ovatkin ajansaatossa muuttuneet dystopioiksi eli kauhukuviksi tulevaisuuden yhteiskunnista.
Onko niin, että ennalta määritetyn oman poliittisen aatteen kannattajat, autoritääriset tahot, kerta toisensa jälkeen manipuloivat monet meistä uskomaan ja sitoutumaan johonkin itsensä ulkopuolisen aatteen voimaan, joka tietoisesti pyrkii ottamaan johtajuuden väkivaltaisin ottein.
Esimerkiksi Lännen Median taannoisessa kyselyssä kansanedustajille (2019) osa kansanedustajista ei pitänyt hakaristilipun kieltoa tarpeellisena vedoten hakaristin ikivanhaan positiiviseen merkitysarvoon ennen kuin natsit ottivat sen käyttöönsä. Useimmat olivat lipun käyttökiellon kannalla. Ajattelen samoin.
Tuskin mitkään liput symboleineen yksistään ratkaisevat erilaisten ideologioiden elinvoimaisuutta.
Todistettavasti natsien totalitaarisen politiikan myötä on tehty äärimmäistä väkivaltaa ihmisyyttä kohtaan, joten sen perusteella hakaristilippujen käyttöä ei mielestäni pidä sallia.
Viime itsenäisyyspäivänä äärioikeiston avoimen rasistinen ja fasistinen Sinimusta-liike järjesti Suomi herää -mielenosoituksen Helsingissä. SML kurottelee jo eduskuntavaaleihin.
Miksi luovuttaisimme vaaleissa päätösvaltaa heille, joilla ei ole lähtökohtaisestikaan tahtoa rakentaa rauhanomaista yhteiskuntaa. Korostan sitä, että mielipiteeni pohjautuu paljolti lehdistä lukemiini artikkeleihin ja niistä syntyneisiin tunteisiin.
Tapani Kurttila
Lapua