Kolumni

Aina oli jonkun en­nä­tys­päi­vä So­sik­sen salilla

Kuva: Jarno Pellinen

Jos halusi 1990-luvun lopulla käydä Vaasan kaupungin ilmaisella kuntosalilla, se vaati suhteellisen suuren kynnyksen ylittämistä.

Maasillan kupeessa sijainnut vanha saunatalon kuntosali oli tunnettu voimamiesten harjoittelupaikka. Kävijät kutsuivat salia Sosikseksi.

Kun sinne siirryttiin harjoittelemaan nuorella kaveriporukalla, valehtelematta jännitti. Saliin johtivat pitkät portaat ja tuntui, että laskeutui toiseen maailmaan, voimamiesten luolaan.

Monasti jo rappusia alas kävellessä kuului isojen miesten karjuntaa. Aina oli jonkun ennätyspäivä. Se oli todella hurjaa.

Valitettavasti kuntosalilla oli hyvin tunnettu, julkinen salaisuus

Siellä yhdellä jos toisella oli väkevämpää suonissa, ja se niin kutsuttu kama liikkui salilla. Ajoittain kuntosalin vessasta saattoikin löytyä ampulleja ja käytettyjä neuloja.

Steroidien käyttö oli tiedostettua ja tuohon aikaan hiljaisesti hyväksyttyä.

Jotkut käyttäjät olivat voimamiehiä, toiset kehonrakentajia, ja jotkut käyttivät niitä vain itseluottamuksensa nostamiseen.

Steroidien vaarat olivat jo silloin tiedostettuja, mutta isojen lihasten ja voiman viettelys vei monesta voiton.

Itse kohtasin ensimmäistä kertaa suoritusta epänormaalisti ja sääntöjen vastaisesti parantavat aineet yliopistoaikoinani.

NCAA, amerikkalaisten yliopistojen urheilulajien kattojärjestö, testasi urheilijoita säännöllisesti. Lisäksi BIG12 konferenssilla, johon kouluni kuului, olivat omat testit, kuten myös kouluilla itsellään. Vaikka testejä oli paljon, systeemi ei ollut aukoton.

Testausta ei järjestetty lainkaan kesäisin, sillä pelaajat olivat ”vapaalla”. Käytännössä kuitenkin kaikki pelaajat olivat kampuksella harjoittelemassa vapaaehtoisissa kuntosali- ja juoksuharjoituksissa.

Vieläkin hymähdän muistellessani, että fysiikkaharjoitukset olivat muka vapaaehtoisia. Syyttä missattua treeniä seurasi usein puhelu päävalmentajalta.

Itse näin silloin ja myös tänä päivänä roinaamisen järjettömänä. Pelaajat, jotka sitä harrastivat, eivät ikinä olleet ykkösketjun kavereita.

Olikin tragikoomista seurata, kuinka kesäisin pullistuneet kaverit kuihtuivat nopeasti, kun ”lääkitys” piti lopettaa, ettei jää kiinni testeissä.

Valitettavasti nuorten miesten steroidien käyttö Suomessa on yleistynyt paljon. Sitä ohjaavat ja normalisoivat useat sosiaalisen median vaikuttajat.

Ehkä se kuvastaa kulttuurin muutosta, kun asioita halutaan nykyään nopeammin ja pienemmällä vaivalla.

Negatiivista sointua steroidien käytöstä on pehmennetty kutsumalla niitä ”suoritusta parantaviksi lääkkeiksi”. Tämä saa sen kuulostamaan vähemmän vilpilliseltä ja vaaralliselta.

Itse olen sitä mieltä, että puhtaasti saavutettu tulos on kestävämpi. Siitä voi olla aidosti ylpeä.