Arvokas elämä päättyy yleensä vanhusten palvelukodilla, teho-osastolle tai yllättävään sairauskohtaukseen. Saattohoito on tunnetusti omaisten ja läheisten surua lievittävää, mutta myös se huojentaa kuilun partaalla olevaa saattohoitoa tarvitsevaa ihmistä. Saattohoito ei kuitenkaan ole joka pitäjässä asianmukaisella tasolla.
Kaikkien tutkimuksien mukaan suurin osa vanhuksista haluaisi olla viimeiset hetkensä kodissaan omaisten läsnä ollessa, tähän ei kuitenkaan ole aina mahdollisuutta ottaen huomioon myös omaisten voimavarat. Saattohoitajakoulutusta järjestetään, mutta olosuhteet eivät vastaa saattohoitoa sitä tarvitsevalle mm. asianmukaisten tilojen puuttuessa.
Totta kai saattohoitoa tarvitsevia on monia ja sen takia siihen tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Asianmukaisten tilojen järjestäminen tuntuu olevan ylivoimaista, vaikka sen pitäisi olla ihmisten perusoikeus liittyen omaan elämään ja kuolemaan.
Oma tila ja oma aika ovat kuolevalle ja hänen omaisilleen erittäin tärkeitä, juurikin siksi saattohoidossa olevalle tulee antaa aikaa ja tilaa.
Saattohoidossa oleva työtoveri tai omainen saattaa kuolla vaikeaan sairauteen. Saattohoitoa järjestetään resurssien mukaan, mutta se ei ole joka paikassa asianmukaisella tasolla. Esimerkiksi vuodeosastolla saattohoito ei onnistu, vaikka henkilökunta olisikin käynyt asiaan liittyvän koulutuksen. Vakavasti sairas/kuoleva asiakas laitetaan helposti vuodeosastolle ja loppu onkin historiaa liittyen siihen, miten vuodeosastolla vierailevat ihmiset kulkevat pitkin käytäviä, avaavat potilashuoneen ovet ja toteavat, että ”ei ollut tuttuja”.
Kuolevalle ihmiselle on annettava se arvo, joka hänelle kuuluu, riippumatta hänen historiastaan. Siksi vaadin, että hyvinvointialueen kunnat Vimpeli, Alajärvi ja Lappajärvi rakentavat/rakennuttavat/remontoivat saattohoito-osaston Järviseudulle. Olemassa olevia, tyhjillään olevia tilojakin löytynee, joista saisi asianmukaisia saattohoito-osastoja.
Elämää kunnioittaen:
Tapio ”Tapsa” Nummi
lähihoitaja/taiteilija
Vimpeli