Puolet yläkoulun tytöistä ja yli kolmannes pojista ei syö koululounasta päivittäin. Jopa seitsemän prosenttia oppilaista ei syö kouluruokaa lainkaan.
Luvut esitellään THL:n tuoreessa kouluterveyskyselyssä. Ne kertovat, että jotain on perustavalla tavalla pielessä.
Kyse ei voi olla vain siitä, että nuoret kritisoivat kouluruoan makua, eikä siitä, ettei nuorilla aina ole tarpeeksi aikaa ruokailuun.
Kyse voi olla myös siitä, että me aikuiset olemme epäonnistuneet luomaan sellaisen kulttuurin, jossa maksuton, ravitseva ruokailu nähtäisiin yhtä tärkeänä osana koulupäivää kuin oppitunnit.
Joinain hetkinä se voi olla tärkeämpikin. Lounas voi olla päivän kohokohta.
Alakouluissa tilanne on vielä hallussa. Oppilaat syövät opettajan seurassa, ja aikuinen on läsnä ohjaamassa.
Yläkouluun siirryttäessä tuo tuki katoaa kuin taikaiskusta. Nuorille jää ruokailustaan vastuu, jota kaikki eivät vielä kykene kantamaan. Yksin tai ryhmäpaineessa tehdyt huonot päätökset voivat näkyä nopeasti.
Jos sinnittelee koko koulupäivän tyhjällä vatsalla tai kaupasta ostetulla, usein vähäravinteisella eväällä, jokainen ymmärtää, ettei tilanne ole ideaali.
Huonon keskittymiskyvyn lisäksi saattaa alkaa ahdistaa. Lisäksi vaarana ovat ahmintatyyppinen syöminen ja epäterveellinen ruokasuhde. Nuorilla on muutenkin murhetta. Täydellä vatsalla moni hankala asia voisi tuntua edes vähän helpommalta.
Yksi ratkaisu yläkouluissa voisi olla niinkin vanhanaikainen, että laitetaan enemmän aikuisia ruokailutilanteisiin. Opettajat voisivat saattaa ryhmiä syömään. Näin on älytty tehdä Vantaalla, missä on alettu tarjota ateriaetu 7. ja 8. luokkien opettajille.
Kuntapäättäjien on hyvä muistaa ja ymmärtää, ettei kouluruoka voi olla säästökohde. Hyvin toimiva koululounas on investointi koko kylän tulevaisuuteen.
Nykytilanne on hälyttävä maassa, jossa kouluruokailulla on 70 vuoden perinteet ja jota kadehtii koko muu maailma. Nyt tarvitaan aikuisia, jotka ymmärtävät, että tyhjällä vatsalla ei opi – ei matikkaa, ei elämäntaitoja.
Itse muistan yläkoulussa syöneeni kouluruuan JA käyneeni kaupassa toisinaan. Se oli silloin muotia, mutta myös ruokatauko oli pidempi. Kannatan pidempää.