Vuoden 2007 tulopoliittinen kokonaisratkaisu (Tupo) oli historiallinen virhe, jonka vaikutukset näkyvät edelleen Suomen taloudessa.
Tuolloin sovitut merkittävät palkankorotukset, erityisesti julkisella sektorilla (9–11 %), ajoittuivat kohtalokkaasti juuri ennen kansainvälistä finanssikriisiä. Samalla kun Nokia – Suomen verotulojen kivijalka – alkoi hiipua, paljastui karusti, kuinka harhaanjohtava kuva meillä oli ollut kansantaloutemme kantokyvystä
Nokian yhteisöverot putosivat huippuvuoden 2007 noin 1,3 miljardista eurosta vain 60 miljoonaan euroon vuonna 2009. Julkisen sektorin menot sen sijaan jäivät korkealle tasolle, ja koska Suomi oli jo eurossa, kilpailukykyä ei voitu palauttaa devalvoimalla.
Näin syntyi tilanne, jossa julkisesta sektorista tuli palkkaveturi – vaikka sen olisi pitänyt sopeutua uuteen todellisuuteen.
Valitettavasti monet poliittiset voimat, kuten Sdp ja SAK:n jäsenliitot, eivät ole vieläkään tunnistaneet tätä rakennemuutoksen tarvetta. Sdp:n talouslinja perustuu edelleen velkavetoiseen hyvinvointivaltioon, jossa investointeja perustellaan tulevalla kasvulla, mutta samalla vältetään puuttumasta (KIKY) saavutettuihin etuuksiin. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa julkinen sektori on paisunut, mutta sen rahoituspohja on kaventunut.
Vuonna 2007 Suomen julkinen velka oli noin 67,3 miljardia euroa, mikä vastasi 36 % bruttokansantuotteesta (BKT). Tuolloin Suomi oli vielä vahvassa taloudellisessa asemassa, ja valtiontalous oli ylijäämäinen.
Vuonna 2025 julkinen velka on noussut noin 87,5 %:iin BKT:sta. Tämä tarkoittaa, että velka on yli kaksinkertaistunut suhteessa talouden kokoon. Tämä tarkoittaa, että velka ja verot on ollut kansantalouden kasvuna. Joka on vienyt ostovoimaa jokaisella tasoilla.
Tupo-järjestelmän perintö ja palkkaratkaisujen väärä ajoitus loivat tilanteen, jossa emme enää kykene kasvattamaan taloutta kestävällä tavalla.
Julkinen sektori ei voi toimia jatkuvasti kulutuskysynnän ja työllisyyden veturina, ellei yksityinen sektori pysy mukana. Nyt on korkea aika uskaltaa tunnustaa virheet, leikata rakenteellisesti ja rakentaa talouspolitiikka, joka perustuu realismiin eikä nostalgiaan.
Jairi Palonen
Kokkola