Turvallisuudentunne. Mitä se on? Minulle se on sitä, että voin liikkua vapaasti kadulla ajattelematta potentiaalisia vaaratekijöitä, puukottajia, raiskaajia ja ryöstäjiä.
En ole koskaan tuntenut Suomessa oloani uhatuksi. Ehkä se johtuu siitä, etten haahuile yksin öisissä puistoissa enkä öykkäröi grillijonoissa.
Äidit pelkäävät tietysti enemmän lastensa kuin oman turvallisuutensa puolesta. Hieman huolestuneena olen kuunnellut Berliinissä asuvan tyttäreni puheita siitä, miten turvalliselta hänestä tuntui liikkua edellisessä kotikaupungissaan, Helsingissä.
Noin 3,5 miljoonan asukkaan suurkaupungissa täytyy olla aina vähän varuillaan, skarppina. Myöhäiseksi vierähtäneistä opiskelijailloista ei kannata palata kotiin muulla kuin taksilla.
Vatsassani muljahti, kun silmiini tällä viikolla osui Berliner Morgenpostin videoklipillä ryyditetty juttu vastenmielisestä pahoinpitelyilmiöstä Berliinissä. Klipistä näkyi selvästi, miten Hermannstrassen maanalaisen asemalla väijynyt miesjoukkio tyrkkäsi nuoren naisen alas portaita.
Porrastasanteen alapäässä nainen nousi jaloilleen. Jotkut juoksivat auttamaan.
Vaistomaisesti, itseäni rauhoitellakseni, naputtelin tyttärelleni viestin. Onhan kaikki hyvin?
Suomalaisten kokema turvallisuudentunne on kansainvälisessä mittakaavassa varmasti poikkeuksellisen vahva. Aalto-yliopiston professori Marketta Kyttä huomauttikin syksyllä julkisuudessa, että ulkomailla asia herättää ihmetystä (Helsingin Sanomat 19.9.).
Yksittäiset tragediat ja maailmalta kantautuva terrorismiuutisointi tuskin ovat murskanneet kansan kollektiivista perusturvallisuuden tunnetta. Meillä ei pelätä lähettää lapsia yksin kouluun.
Enemmän pelätään luultavasti susia kuin terroristeja.
Turvallisuudentunne on tietenkin eri asia kuin turvallisuus. Tilastokeskuksen tilastot, joiden mukaan Suomi on nykyään turvallisempi maa kuin kaksikymmentä vuotta sitten, kuulostavat silti rauhoittavilta.
Riski joutua henkirikoksen uhriksi on 1980-luvulta pienentynyt viisikymmentä prosenttia.
Turvallisuudentunne ei näytä olevan riippuvainen siitä, onko uhka todellinen, liioiteltu vai fiktiivinen. Tehokkaimmin sitä murentaa pelko.
Traagiset uutiset Kokkolan koulusurmaa suunnitelleesta naisesta ja Imatralla surmatuista naisista eivät voineet olla vaikuttamatta mielialoihin. Niitä tuskin nosti myöskään Suomen kohonnutta terrorismiuhkaa tällä viikolla rummuttanut Ylen MOT-ohjelma.
Ohjelman mukaan tragediat ja terrorismi ovat horjuttaneet kansalaisten turvallisuudentunnetta. Eipä ihme, jos niin käykin. Uutisoinnin dramaattisuudesta olisi voinut kuvitella, että edessä on äkkimaailmanloppu.
Horjahtelusta on vielä pitkä matka totaaliseen romahdukseen.
Johanna Jurkka
Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.