Lastensuojelun asiakkaaksi voi päätyä monesta syystä. Aina syy ei ole vanhempien päihteiden käytössä tai mielisairaudessa, ei edes nuoren ongelmakäyttäytymisessä. Tilanne voi syntyä vaikka vanhemman kuoleman vuoksi.
Harmaanvihreissä silmissä on päättäväinen tuike. 28-vuotiaalla seinäjokelaisella Joanna Vihervaaralla on selvät tulevaisuudensuunnitelmat. Hän aikoo myöhemmin tulevaisuudessa suorittaa loppuun kesken jääneet nuoriso-ohjaajan opinnot tai opiskella sosionomiksi. Ammatihaaveena on työ lasten ja nuorten parissa.
Nuori nainen on työskennellyt muun muassa rakennusmaalarina valmistuttuaan artesaaniksi. Tällä hetkellä elanto tulee ravintola-alan töistä.
Toissa kesänä hänelle tapahtui tapaturma, jonka seurauksena vammautunutta nilkkaa jouduttiin operoimaan pariin kertaan. Pitkä sairausloma oli sekä henkinen että taloudellinen kriisi, josta nuori nainen selviytyi ”ottovanhempiensa” tuella. Tällä nimellä hän kutsuu lastensuojelulaitoksen työntekijöitä, joiden ohjauksessa hän varttui aikuiseksi. Lasten ja nuorten asumiskoti Polku Isonkyrön Tervajoella oli ja on hänelle edelleen koti.
– En ole virallisesti enää lastensuojelun asiakas, mutta tiedän, että saan aina ottaa yhteyttä kotiin, jos siltä tuntuu.
Orpous mullisti elämän
Vihervaara jäi orvoksi vuonna 2006. Hän kertoo asian näin, vaikka hänen isänsä elää. Suhdetta isään ei ole. Äiti oli hänen ainut vanhempansa ja kun hän kuoli syöpään, tuolloin 16-vuotias Joanna Vihervaara jäi yksin. Vanhemmat sisarukset asuvat kaukana.
– Ähtärin sosiaalityöntekijä antoi minun valita, muutanko yksin asumaan vai lastensuojelulaitokseen. Valitsin lastensuojelulaitoksen.
Muutamista vaihtoehdoista hän päätyi Lasten ja nuorten asumiskoti Polkuun. Etelä-Suomessa asuva biologinen isä oli aloituspalaverissa mukana. Hän ei kuitenkaan halunnut tyttären huoltajuutta.
– Olen hyväksynyt sen, että minulla ei ole isää. Polku oli pelastukseni. En olisi hengissä, jos olisin muuttanut itsekseni asumaan. Olin henkisesti niin huonossa kunnossa.
Vihervaara pitää säännöllisesti yhteyttä Polkuun ja käy siellä kylässä niin kuin toiset nuoret aikuiset vanhempiensa luona.
Äidin tyttö
Kun äiti sairastui parantumattomasti syöpään, hän ei raaskinut kertoa totuutta kuopukselleen. Asia valkeni vasta, kun äiti eli viimeisiä päiviään. Tyttö oli siihen asti asennoitunut ryhtyvänsä peruskoulun jälkeen äidin omaishoitajaksi eikä sen vuoksi ollut hakenut opiskelupaikkaakaan.
Äidin kuolema oli niin kova paikka, että Vihervaaralle tuli posttraumaattinen stressireaktio.
– En itse muista olleeni käytökseltäni erilainen. Tosiasiassa makasin hautajaisiin saakka sängyssä. Hautajaisista ei ole oikein muistikuvia, joku kai minut sinne puetti.
Lastensuojelulaitoksessa hän käyttäytyi aluksi kuin mitään ei olisi tapahtunut.
– Minulla oli kova suojamuuri edessä. Vasta parin kuukauden päästä aloin käsitellä asiaa ja silloin tuli kapinoituakin. Karkasinkin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla juoksin tien päähän ja toisella kerralla meinasin mennä luvatta kaverille, mutta ohjaaja houkutteli minut lasagnella kotiin, hän naurahtaa.
Huostaanotot kasvussa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n lastensuojeluraportin mukaan Seinäjoella alle 17-vuotiaiden huostaanottoja tehtiin vuonna 2016 edellisvuotta enemmän, kaikkiaan 208. Huostaan otettuja on 1,4 prosenttia ikäryhmästä.
Seinäjoen kaupungin lastensuojelun johtaja Janne Pajaniemen mukaan hyvät kokemukset sekä lastensuojelulaitoksista että sosiaalityöntekijöiden toimista ovat asianomaisten kesken hyvin yleisiä, mutta heikosti tunnettuja julkisessa keskustelussa. Hän muistuttaa, että jokaisen lapsen sijoituksen tarve arvioidaan erikseen ja hänen mielipidettään kuullaan.
Huostaanottoon johtavat yleensä vakavat lapsen huolenpidon ja kasvuympäristön puutteet.
– Jos lapsi sijoitetaan laitokseen sukulaisperheen, sijaisperheen tai ammatillisen perhekodin sijasta, kyseessä on aina joko sosiaalityöntekijän tai oikeusviranomaisen päätös. Laitokseen voidaan sijoittaa lyhytaikaisesti niin sanottuun arvioivaan ja kuntouttavaan jaksoon tai pidempiaikaisesti, toistaiseksi voimassa olevaan aikaan huostaan otettuna, Pajaniemi kertoo.
Seinäjoella oli vuonna 2016 huostaanotettuna 208 alle 17-vuotiasta. Määrä on 1,6 prosenttia ikäluokasta, mikä on kansallista keskitasoa. Edellisvuonna kodin ulkopuolelle sijoitettuja oli 22 vähemmän. Avohuollon tukitoimia sai 550 lasta tai nuorta, kun edellisvuonna määrä oli 797. Pajaniemi huomauttaa, että lastensuojelun tilastoinnissa näkyvä avohuollon tukitoimien väheneminen johtuu teknisestä muutoksesta.
– Sosiaalihuoltolain uudistuksessa nostettiin lastensuojelun asiakkuuden kynnystä. Monet lapsiperheille tärkeät sosiaalityön palvelut voi saada ilman lastensuojelun asiakkuutta, mutta sosiaalityön organisoimana. Näitä ovat lapsiperheiden kotipalvelu, perhetyö, tukihenkilötoiminta, tukiperhetyö, taloudellinen avustus harrastuksiin, sosiaaliohjaus ja sosiaalityö.
Teksti: Outi Rantala
Lue artikkeli 30.8.2017 Eparista tai näköislehdestä.
