Suomessa valmistaudutaan vaaleihin kummallisessa ilmapiirissä. Monet hyvinvointiin ja kansalaisten tasa-arvoon liittyvät kysymykset sekä koko Euroopan turvallisuustilanne huolestuttavat. Isojen kysymysten edessä mietityttää, jäävätkö kuntavaalit niin vähälle huomiolle, että myös äänestysinto laskee.
Vapaat, rehelliset ja toistuvat vaalit sekä ”vallan vahtikoirat”, riippumaton oikeuslaitos, vapaa lehdistö ja kansalaisjärjestöt ovat demokratian tukijalkoja. Antaako demokratia siis vapauden myös diktatuurin tavoittelemiseen? Itsevaltaiset johtajat ovat kyllä usein päässeet valtaan demokratian keinoin. Sitten poliittisilla ja juridisilla huijauksilla ”vallan vahtikoirat” on tuhottu ja koko kansalaisyhteiskunta romutettu. Vika ei siis ole demokratiassa, vaan kansalaisten luottamuksen häikäilemättömässä hyväksikäytössä.
Demokratia kasvaa vapaan kansalaisyhteiskunnan pohjalta. Siihen kuuluvat mielipiteen ja järjestäytymisen vapaus sekä laajat, tasa-arvoiset kansalaisoikeudet. Kansalaisyhteiskuntaa ei synny ylhäältä päin. Sen muodostavat aina yksilöt. Tällöin heitä lähinnä oleva hallinnollinen yhteisö on tärkeä. Suomessa se on kunta ja siellä rakentuva lähidemokratia. On hyvä muistaa myös, että yksi Suomen itsenäisyyden alun järkyttävien tapahtumien syistä oli lähidemokratian puute. Ennen vuoden 1920 kuntavaaleja, kuunnallisen äänioikeuden sai vain riittävällä varallisuudella, jolloin hyvin suuri osa väestöstä ei saanut äänestää.
Vaaleissa päätöksentekijät saavat valtuutuksensa yksinomaan äänestäjiltä. Tämä on yksi demokratian eettisistä kysymyksistä. Kun siirrytään kunnasta suurempiin hallintoyksiköihin, päätöksenteko siirtyy kauemmaksi äänestäjistä. Kantaako silloin yksittäisen kansalaisen ääni? Mikäli käy niin, että valta vie vallankäyttäjän mennessään, luottamus koko järjestelmään rapistuu ja äänestysinto laskee. Se taas tarjoaa vallanahneille entistä helpomman väylän vallan kabinetteihin. Esimerkiksi USA:n presidentinvaaleissa yleensä noin puolet äänioikeutetuista äänestää, eli jo hieman yli 25 prosentin kannatuksella tie aukeaa Valkoiseen taloon.
Palataan lopuksi demokratian alkujuurille. Filosofi Aristoteleen mukaan demokratia ei ole oman edun tavoittelua. Erityisesti rikkaille ateenalaisille hän kohdisti lauseen: ”Ei pidä ajatella mitä minä hyödyn demokratiasta, vaan mitä minä voin omien voimavarojeni puitteissa antaa demokratialle, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyvään elämään.” Siis aktiivisesti vaaliuurnille.
Yrjö Heikkinen (sd.)
kuntavaaliehdokas
Lapua