36 000 kes­kus­te­lua­kaan ei riitä: Nuoret ha­lua­vat nyt puhua todella ran­kois­ta ai­heis­ta

"Asun äitini kanssa kahdestaan. Kun me riidellään, se lyö mua ja haukkuu huoraksi. Mä kestän sen takia, että äidin olo helpottuu siitä hetkeksi."

"On paha olla, haluan vain kuolla pois."

"Mua on kiusattu jo kauan. Oon kertonut tästä äidille, mutta kiusaaminen vaan jatkuu. En jaksa enää!"

"Kiitos, kun kuuntelit."

Mannerheimin lastensuojeluliiton ylläpitämään lasten ja nuorten puhelimeen tuli viime vuonna lähes 33 000 puhelua. Lisäksi chatin kautta käytiin 1 422 keskustelua. Yhteensä yhteydenottoja oli yli 36 000.

Yhteydenottoja on niin paljon, että läheskään kaikkiin ei pystytä vastaamaan, ja puheenaiheet ovat entistä rankempia.

– Viiden viime vuoden aikana todella vakavien aiheiden osuus on kasvanut. Kymmenen eniten keskustellun aiheen joukossa ovat masennus, ahdistus, itsetuhoisuus, viiltely sekä seksuaalinen tai fyysinen kaltoinkohtelu, kertoo liiton auttavien puhelin- ja nettipalveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki.

Vaikka rankimpia aiheita on joukossa enemmän kuin ennen, kaiken kaikkiaan yleisin yhteydenoton aihe on edelleen yksinäisyys. Myös murrosikään liittyvät kysymykset ovat yleisiä, niin kuin ne ovat olleet koko auttavan puhelimen 36-vuotisen historian ajan.

Miksi juuri nyt niin monella lapsella ja nuorella on tarve puhua näin vakavista aiheista? Kertooko se siitä, että lasten ongelmat ovat lisääntyneet?

Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlssonin mukaan asiasta ei ole tutkittua tietoa, joten syiden arviointi on hankalaa.

– Voi olla, että ilmiö heijastelee aikuisten paineiden kasvamista ja kiireiden lisääntymistä. Kun aikuisilla on rankkaa, myös lapsilla on rankkaa.

Ilmiö voi selittyä ainakin osittain myös sillä, että lapset saavat nyt entistä paremmin oman äänensä kuuluviin.

– Puhelimet kulkevat mukana ja lapsi tai nuori saa itse päättää, milloin ja mistä aiheesta haluaa ottaa yhteyttä. Se ei enää ole aikuisten käsissä. Siksi tulee myös entistä herkemmin soitettua auttavaan puhelimeen.

Jutun alun lainaukset ovat lasten ja nuorten puhelimeen tulleista yhteydenotoista, lähteenä vuosiraportti 2015.

NADIA PAAVOLA

Ilmoita asiavirheestä