Brittipopin tuhlaajapojat ovat palanneet.
1980- ja 90-lukujen vaihteen Manchester-popin ykkösyhtye, vuonna 1996 hajonnut ja keikkalavoille 2012 palannut The Stone Roses julkaisee uutta materiaalia.
Tyylilleen uskollisena yhtye on kertonut ainoastaan että uusi single julkaistaan tänä iltana kello 8 Brittein saarten aikaa, eli Suomessa iltakymmeneltä. Edes singlen nimi ei ole tiedossa.
Niin suuri on kuitenkin yhtyeen perintö, että kotikaupungin äänenkannattaja Manchester Evening News laittoi pikapikaa pystyyn liveseurannan yhtyeen sosiaalisessa mediassa aiheuttamasta kuohusta. Se on aika paljon, kun puhutaan kaksi levyä julkaisseesta rockyhtyeestä, jolta uutta musiikkia kuultiin viimeksi vuonna 1995, ja silloinkin kyse oli singlen b-puolesta.
Yhtyeen tähdenlento musiikkimaailmassa oli lyhyt mutta sitäkin näyttävämpi. Yhtye julkaisi vuonna 1989 debyyttilievynsä The Stone Roses, jonka avausraita on yhtyeelle tyypillisellä vaatimattomuudella nimeltään I Wanna be Adored:
Kaikki oleellinen oli jo valmiina: Beatles-henkiset melodiat, kitaristi John Squiren tyylitaitoinen riffittely, rytmiryhmän Mani-Reni kevyt ja rockmusiikiksi yllättävän tanssittava biitti sekä vokalisti Ian Brownin eteerinen ääni (joka ei livenä ole paljon mitään, mutta ei siitä sen enempää). Etenkin brittiläisissä musiikkilehdissä Stone Rosesien debyytti keikkuu edelleenkin maailman parhaiden poplevyjen listoilla.
Ja syystäkin.
Puoli vuosikymmentä myöhemmin alkaneen brittipop-buumin kärkiyhtyeet Oasis etunenässään tunnustivat avoimesti olevansa Stone Rosesin perillisiä. Viimeksi keväällä Noel Gallagher hehkutti yhtyeen olevan yhtä kovassa vireessä kuin kulta-aikanaan.
Pian ykköslevynsä jälkeen yhtye julkaisi lähempänä tanssimusiikin soundia olevat mainiot Fools Gold- ja One Love -singlet ja vetäytyi julkisuudesta riitelemään levy-yhtiönsä kanssa, käyttämään huumeita sekä äänittämään kakkoslevyään vähintäänkin hitaalla tahdilla.
Vuonna 1994 ilmestyneellä kakkoslevyllä Second Coming oli hyvät hetkensä, mutta massiivisiksi kasvaneisiin odotuksiin Stone Roses ei tietenkään pystynyt vastaamaan. Ei kukaan olisi.
Seuraavana vuonna yhtye kävi Suomessakin heittämässä pari löysää keikkaa, samalla kun alkuperäisjäsenet alkoivat putoilla yhtyeestä yksi kerrallaan ja loputkin saivat tarpeekseen vuoteen 1996 mennessä.
Kenties vääjäämättömiä comeback-keikkoja fanit joutuivat odottamaan kuudentoista vuoden ajan. Nyt edessä on se lopullinen testi. Loogisesti ajateltuna luvassa on kaikkien pettymysten äiti, musiikillinen vastine joululahjavillasukille ja keski-ikäisten miesten viimeien rahastuskierros.
Mutta koska rockyhtyeen fanittaminen olisi mitenkään loogista ollut?
Kirjoittaja kuuli The Stone Rosesia ensimmäisen kerran Tampereen Tullikamarilla kesällä 1995, eikä hänen maailmansa ole sen jälkeen palannut ennalleen.
MIKKO PULLIAINEN