Toissapäivänä, siis maanantaina 23.2 vietti hyvä ystäväni 90-vuotispäiväänsä Ähtärissä, sotaveteraanien kuntoutusjaksolla. Vaikka juhlatkin ovat myöhemmin tahdoin käydä häntä onnittelemassa oikeana päivänä. Olin sen jo vuosia sitten päättänyt. Voi kun itsekin kokisi yhtä pitkän elämän.
Tutustuin viime keväänä Tapioon Jussin vaalitilaisuudessa. Tapio harrasti kuvaamista ja kirjoitti. Olin lukenut paljon hänen blogiaan. Tapio oli taitava kirjoittaja, Suomen parhaimpia. Suunnittelimme tulevia vaaleja ja joulukuussa kävimme tapaamassa Sampo Terhoa ja Jussi Halla-ahoa Brysselissä. Matkalla Tapio väsyi helposti.
Sain tiedon, että Jussi tulee mukaani vaaleja ennen päivän ajaksi. Päiväksi tarkentui ystävänpäivä ja sovittiin, että ainakin Seinäjoki, Ilmajoki, Vaasa ja Kokkola kierretään. Iloitsimme Jussin tulosta kampanjanavaukseeni. Tapio sanoi, että hän tulee Vaasaan tapaamaan minua ja Jussia, mukana hän ei jaksa kulkea.
Mustia pilviä ilmestyi taivaalle. Ruoho alkoi kuivua. Tapion kunto heikkeni. Tapasimme. Kerroin hänelle oman isäni nopeasta poismenosta. Tapio toivoi kivutonta loppua. Kerroin miten isäni sai lopulta kivunhoidon kuntoon Vaasassa. Tapio toivoi näkevänsä vielä kesällä Kyröjoen kivet ja vaahtopäät. Tavallisista asioista tuli tärkeitä, Stubbikaan ei enää hätkäyttänyt. Aikaisemmin tärkeät asiat unohtuivat. Hän antoi minulle kirjansa, Suomen viimeinen suvaitsematon, signeerauksella.
Perjantaina sain tiedon että Tapio on Vaasan sairaalassa. Ystävänpäivänä kävikin nyt niin päin, että menimmekin Jussin kanssa katsomaan häntä, yhteistä ystäväämme. Aikaa ool vähän. Lanka oli ohut. Toivotimme hänelle hyvää matkaa. Ja omaisille voimia.
Tuolla samalla onkologian osastolla, Jossa Tapio nyt odotti noutajaa, lauleskelin vuosia sitten isälleni Pelle Miljoonan kappaletta. Isäni lanka elämään katkesi keskellä yötä 3.2. 2007. kun lauleskelin hänelle kappaletta, Hyvää Yötä maailma.
”Tuuli puhuu, enää kuiskaten, sillä aurinko on jo mennyt nukkumaan, pilvivuoteelle sekaan untuvien, kultaiseen taivaan rannan taa. Kaikki on niin kaunista pehmeää ja rauhallista, yön syli on turvallinen, suojaansa tuhlaillen, hyvää yötä maailma, hyvää yötä maailma, aamulla aurinko nousee taas.”
Pellen kappaleen sanoin toivotan hyvää yötä Tapiolle. Ystävyys ei ole ikuista, se säilyy muistoissa. Ystävää kannattaa muistaa, kun siihen on mahdollisuus. Topille toivon pitkää ikää.
Ehkäpä Tapion muistotilaisuudessa soi Olavi Virran Vihreät niityt.
Juha Mäenpää, Ps, Ilmajoki