Petri Lairikon johtama kesäteatteri vyöryi Törnävänsaaren idylliseen maisemaan toteuttamaan teatteritoimintaa kesällä 2014. Alla oli kohu ja tuohtumus Törnävän kesäteatteriyhdistyksen syrjäyttämisestä. Lairikon tarkoitus oli saada bussilastien suunta kohti Seinäjokea, tehdä Seinäjoesta yksi johtavista kesäteatterikaupungeista ja raikastaa teatteritoiminnan kokonaisuutta.
Lairikko oli tosissaan. Vuoden 2014 näytelmiä markkinoitiin isosti. Ilkan etusivulla komeili koko sivun mainokset Pohjanmaa Brothersista, Remu-musikaalista ja Peter Panista. Seuraavana vuonna markkinointimelua kohdistettiin Ihan tuuliajolla-musikaaliin, Baddingiin ja Kaunottareen ja Hirviöön. Kokonaisuuteen lyötiin mahdollisuus buffet-ruokailuun kuvankauniissa paviljongissa. Mentiin näyttävästi, kuten pitikin. Ryntäsin suurin odotuksin katsomoon.
Jokin kuitenkin tökki. Esitysten jälkeen olin toki haltioitunut Laura Voutilaisen kauneudesta, hurmaantunut Baddingin hienoista biiseistä, fanittanut Suomi-rockin klassikoita ja eläytynyt veljenpojan kanssa Peter Paniin. Silmiin oli kuitenkin joka kerta iskenyt esityksen lavastusten onttous, tunne olemisesta keikalla, ei kesäteatterissa ja jälkimaku muualla tehdyn lämmittämisestä. En saanut itseeni sitä lapsellista tunnetta, että olen kesäteatterissa. Olin katsellut telttakeikkaa.
Lavastuksen ja visuaalisuuden puute ei ole pelkästään Lairikon syy. Seinäjoen kaupunki on ollut tahmea pohtimaan pysyviä näyttämörakenteita. Asiassa on onneksi liikehdintää, tosin yrittäjävetoisesti. Törnävällä pitäisi laittaa isosti tuulemaan. Pieni retki Pyynikin kesäteatterin olosuhteisiin pyörivine katsomoineen paljastaa, että Seinäjoki elää kesäteatterin suhteen kivikautta. Meillä on kuvitelma, että vain hiukan vuotava katto ja liplattava puro riittävät johtavaksi kesäteatterikaupungiksi. Lairikko on myös tähän mennessä kantanut taakkansa yksin; kaupunki ei ole antanut näyttäviä toiminta-avustuksia, kuten aikaisemmalle toimijalle tehtiin. Lairikko on saanut niskaansa myös epävakaat kesät.
Seinäjoen johtava kesäteatteri, niin olosuhteiltaan kuin sisällöltään, on tällä hetkellä Aisamäen kesäteatteri Peräseinäjoella. Heidän volyyminsa ei ole yhtä iso kuin Törnävällä, mutta toiminnassa on sydäntä.
Törnävän suurimmat ongelmat eivät johdu musikaalipitoisesta kärjestä, eikä puheiden pettämisestä. Lairikko lupasi musikaaleja ja koko perheen esityksiä. Hän on ne pitänyt. Ongelma on se, että katsoja näkee sekä silmillään että sydämellään.
Pasi Kivisaari
kaupunginvaltuutettu (kesk)
kultturilautakunnan pj
Seinäjoki