Miten usein käytät verbiä ”yrittää”, kun teet jotain? ”Minä yritän puhua kanssasi. Minä yritän opiskella. Yritän siivota. Yritän laihduttaa.”
Tarkemmin ajateltuna tekemiseen kumahtaa heti negatiivinen kaiku jostain saavuttamattomasta. Pääseekö yrittämisellä tavoitteeseen? Pitäisikö yrittämisen sijasta päätyä sanomaan: ”Teen sen”?
Tutustuin herttaiseen Eliisa Mykrään, joka myi FB-kirpparilla astioita, joita hän ei tarvitse. Hänen kommenttinsa: ”Yritän päästä eroon ylimääräisistä astioista, jotta saisin lisää tilaa harrastuksilleni.”
Totesin, että juurihan teet sitä. Myyt astioita, ja asia tulee muuttumaan. Saat tilaa ja voit harrastaa. Miten paljon aikaa kuluu huokailuun ”yritän”? Pelkäämmekö, että konkreettisesti pääsemme tavoitteeseen ja joudumme ottamaan itsemme, toiveemme, tavoitteemme vakavammin?
Minä olen koko elämäni kamppaillut painoni kanssa, välillä ollutkin suhteellisen normipainoinen. 11 vuoden sairauksieni vuoksi painoa kertyy kilo kilolta enemmän, vaikka kuinka yritän laihduttaa. Yritän hallita painoani, mutta se tuntuu hallitsevan minua.
Kyse ei ole siitä, haluaisinko olla normipainoinen, yhteiskunnallisesti ja ihmisille hyväksytympi. Ylipainon ongelmista ja liikunnan tärkeydestä puhutaan joka päivä joka tuutista.
Kun kamppailee vuosia tuulimyllyn siipiä vastaan kuin Don Quijote, joka ei koskaan saa niitä kiinni, ymmärtää ihmisiä, jotka vastaavassa tilanteessa murtuvat ja toteavat sen olevan turhaa toimintaa. Täten totuuden toitottajat, kuten Sancho Panza, jatkavat herjaamista, kuinka surkeita yrittäjät ovat.
Kiitos Ellu! Nyt tehdään ja lopetetaan yrittäminen.
Ei enää yritetä siivota, yritetä puhua. Vaan puhutaan itsellemme lempeästi, mutta jämäkästi. Saavutetaan omat unelmat kannustamalla ja tukemalla itseämme ja toisiamme. Konkretisoidaan unelmat, mitä todella tarvitsemme ja haluamme. Suojellaan itsemme negatiivisilta sanoilta ja ihmisiltä, jotka vain haluavat loukata ja haavoittaa sinua.
Ai niin, Ellu, joko aloitit askartelun?