Ammatillista koulutusta on kehitetty suuntaan, jossa yhä suuremman osan oppimisesta tulisi tapahtua työpaikoilla käytännön työtehtäviä tekemällä.
Varsinkin pienissä yrityksissä ammatillisten opiskelijoiden kouluttamisen esteitä ovat työnantajalle aiheutuvat kulut ja opiskelijan ohjaamisen vaatima aika.
Suuri osa eli 37 prosenttia suomalaisista pk-yrityksistä pitääkin yhteistyötä ammatillisen oppilaitoksen kanssa ”ei lainkaan tärkeänä” ja kolmasosa 33 prosenttia ”vähän tärkeänä”. Vain viidesosalle se on joko erittäin tai melko tärkeää.
Luvut selviävät Suomen Yrittäjien teettämästä Yrittäjägallupista. Kantarin toukokuussa tekemään tutkimukseen vastasi 1018 pienten ja keskisuurten yritysten edustajaa.
Yrittäjäjärjestö katsoo, että molemmista koulutustavoista saataisiin nykyistä suositumpia, mutta se edellyttää rahaa. Järjestö esittää, että oppisopimuksella olevan kouluttamisesta maksettavaa koulutuskorvausta pitäisi nostaa ja se pitäisi laajentaa koskemaan myös koulutussopimukseen perustuvaa koulutusta.
Tämä viesti suunnataan Suomen hallitukselle, joka kokoontuu syyskuussa päättämään ensi vuoden budjetista. Hallitus on jo linjannut oppisopimuskoulutuksen koulutuskorvauksen uudistamisesta, ja yksityiskohdat tarkentuvat syksyn budjettineuvotteluissa.
Siinä missä oppisopimusta on Suomen Yrittäjien koulutusasioiden asiantuntijan
– Yritykset puhuvat työvoimapulasta, mutta he tuntevat vähän huonosti toimintamalleja. Koulutussopimus voisi olla apu aika moneen tilanteeseen.
Yrittäjägallupista selviää, että koulutussopimuksesta on tullut oppisopimusta suositumpaa. Nyt reilu neljännes yrityksistä on hyödyntänyt koulutussopimusta, kun perinteisempi oppisopimus on ollut käytössä 20 prosentissa yrityksistä.
Oppilaitos saa koulutuksen rahoituksen ja maksaa sillä sekä oppilaitoksessa tapahtuvan opetuksen että koulutuskorvaukset.
Vartiainen kertoo, että työssäoppimisen aikana koulutuskorvauksia maksettiin eniten sosiaali- ja terveysalalla.
Sen lisäksi korvauksia maksettiin kalliiden koneiden ja laitteiden tai erityistä turvallisuutta vaativilla aloilla, kuten metsä-, maansiirto- ja logistiikka-aloilla. Muilla aloilla korvauksia ei juuri käytetty.
Vartiainen ei nimeä koulutuskorvaukselle sopivaa euromäärää, kunhan rahan maksaminen ei olisi kategorisesti kielletty. Ne yritykset, joilla tarve olisi, voisivat korvausta hakea, ja käyttää sen esimerkiksi opiskelijaa ohjaavan henkilön palkkaan.
Yli 40 prosenttia yrittäjistä oli tyytymättömiä opiskelijan työelämävalmiuksiin ja perustaitoihin koulutussopimusjakson alussa.
Perehdytys kuuluu asiaan, sillä opiskelija on työpaikalla oppimassa. Isoissa yrityksissä on työvoimaa perehdyttää ja kouluttaa opiskelijoita, mutta pienissä yrityksissä yrittäjällä olisi omatkin työt tehtävänä.
– Siksi opiskelijan haluttaisiin olevan valmiimpi jo työhön tullessaan, Vartiainen luonnehtii.
Mitä pienempi yritys, sitä harvinaisempaa oppi- tai koulutussopimuksella opiskelu nyt on.
Pk-yrityksistä 61 prosentille oli maksettu koulutuskorvausta oppisopimuskoulutuksen aikana. Vain 33 prosenttia oli tyytyväisiä maksettuun korvaukseen.
– Tilanteissa, joissa alalle kouluttamaton henkilö tulee töihin, pitäisi pystyä porrastamaan palkkaa osaamisen mukaan, Vartiainen lisää.
Yrittäjägallupin perusteella oppisopimusopiskelijan palkan porrastuskaan ei innostaisi kaikkia. Yrityksistä 37 prosenttia vastasi, ettei sittenkään opiskelijaa palkkaisi.
Suomen Yrittäjät on esittänyt hallitukselle lisäksi palkkakustannusten porrastamiseen tarkoitettua oppisopimustukea. Se myönnettäisiin automaattisesti työnantajalle, joka ottaisi oppisopimuskoulutettavaksi alle 30-vuotiaan vailla ammatillista peruskoulutusta olevan henkilön.
Rahan lisäksi koulutus- ja oppisopimuksen suosiota lisäisi yritysten ja oppilaitosten nykyistä parempi yhteistyö.
Yritysten ja oppilaitosten välille tarvittaisiin viestinviejä, Vartiainen pohtii.
– Onko se sitten vaikkapa yrittäjäjärjestö, kehittämisyhtiö tai uusyrittäjyyskeskus?
Anni Hyypiö