Ranskan presidentti Emmanuel Macron saattoi ajatella hyökkäyksen olevan paras puolustus, kun hän hajotti maan parlamentin heti surkeasti sujuneiden EU-vaalien jälkeen. Ennenaikaisten parlamenttivaalien lähestyessä näyttää kuitenkin siltä, ettei aiemmista vaaleista tuttu resepti laitaoikeiston nousun patoamisessa ei enää toimi.
Professori Louis Clercin mukaan Ranskan poliittinen tilanne yhdistettynä monimutkaiseen vaalijärjestelmään takaa sen, että lopputuloksen ennustaminen on vaikeaa. Näyttää kuitenkin jo varmalta, että Macron joutuu sinnittelemään toimikautensa viimeiset vuodet poliittisesti eri linjoilla olevan, todennäköisesti hyvin oikeistolaisen hallituksen kanssa.
Aivan ennen kuulumaton tällainen tilanne ei ole, ranskalaisilla on sille nimikin: la cohabitation.
– Sen voisi suomentaa vaikka yhteiseloksi, vaikka se on kyllä ehkä liian romanttinen termi, Clerc Turun yliopistosta sanoo STT:n haastattelussa.
Ranskan ulkopuolella kiinnostaa maan turvallisuuspolitiikan linjan ja Ukrainan tuen jatkuminen. Siihen ei ole Clercin mukaan odotettavissa täyskäännöstä, koska ulkopolitiikka on perustuslain mukaan presidentin tonttia ja asevoimien ylipäällikkyyskin vähemmän symbolista kuin Suomessa. Ulkoisista olosuhteista riippuen epävarmuus voi kuitenkin lisääntyä myös Ranskan kansainvälisessä linjassa.
– Jos Donald Trump valitaan presidentiksi Yhdysvalloissa ja paineet sodan lopettamiseksi kasvavat, niin silloin oikeistolainen tai äärioikeistolainen hallitus on varmasti valmiimpi lopettamaan tämän sodan ehdoilla, jotka eivät ole hyviä Ukrainan kannalta, Clerc ennustaa.
Oikeistokonservatiivien puolue hajosi
Kotimaan poliittisissa laskelmissa suurin yllätys Macronille tuli vasemmalta laidalta, jossa puolueet kykenivät vastoin odotuksia sopimaan yhteisestä ohjelmasta ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.
– Oli erityisen yllättävää, kuinka nopeasti se tapahtui huolimatta siitä, että eri vasemmistopuolueet ovat olleet kiinni toistensa kurkuissa jo melkein kaksi vuotta, Clerc kuvailee.
Toinen pienempi yllätys tuli politiikan toiselta laidalta, kun osa oikeistokonservatiivisen Tasavaltalaiset (Les Republicains, LR) -puoleen edustajista päätti ryhtyä yhteistyön laitaoikeiston Kansallisen liittouman (Rassemblement National, RN) kanssa. Samassa rytäkässä LR tosin hajosi kahtia. Clercin mukaan puoluekoneiston enemmistö ilmeisesti karsastaa yhä aiempaa tabua eli yhteistyötä RN:n kanssa.
– Mutta saattaa hyvinkin olla, että LR:n äänestäjistä enemmistö on sitä mieltä, että nyt on aika muodostaa äärioikeiston kanssa yhteinen hallitus, joka tekisi reilusti oikeistolaista politiikkaa, vähän samalla tavalla kuin Suomessa, Clerc sanoo.
Mielipidekyselyiden perustella RN olisi saamassa parlamentin alahuoneeseen, kansalliskokoukseen, suurimman ryhmän eli noin 250 edustajaa. Se ei riitä enemmistöön (289 paikkaa), joten Kansallinen liittouma todennäköisesti pyrkii houkuttelemaan tuekseen 40–50 edustajaa tasavaltalaisten riveistä.
Tuottaako oikeistolainen talouspolitiikka takaiskun?
Hallituskuvio voi kuitenkin osoittautua vaalivoittajan kannalta ongelmalliseksi. Clercin mukaan monet Kansallista liittoumaa äänestäneet ovat sanoneet tehneensä niin siksi, että puolue oli muun muassa lupaillut peruvansa Macronin läpi ajaman vihatun eläkeuudistuksen. Puolueen nuori pääministeriehdokas Jordan Bardella on kuitenkin jo sanonut, ettei se tule kysymykseen ja uudistuksesta pidetään kiinni.
Clercin mukaan Kansallisen liittouman vahvan nousun pysyvyys riippuukin paljon siitä, kykeneekö puolue pitämään maahanmuuttovastaisen viestinsä etusijalla siten, että puolueen kannattajat unohtavat äänestävänsä valtaan hyvin oikeistolaista talouspolitiikkaa toteuttavan hallituksen. Tässä mielessä tilanne vertautuu Clercin mukaan perussuomalaisten hallitusvastuuseen Suomessa.
Jos temppu ei onnistu, se voi tietää vaikeuksia Kansallisen liittouman aiemman johtajan Marine Le Penin presidenttihaaveille vuoden 2027 vaaleissa.
– Näin Macronkin on ehkä laskeskellut, Clerc pohtii.
Monimutkainen vaalijärjestelmä korostaa äänestysvilkkautta
Mielipidekyselyt ovat lupailleen RN:lle 35–36 prosentin, vasemmiston Uudelle kansanrintamalle noin 27–29:n ja Macronin Yhdessä-vaaliliitolle 20–22 prosentin kannatusta.
Ranskan parlamenttivaalit käydään 577 vaalipiirissä, joten puolueiden kannatusprosentit eivät käänny suoraan parlamenttipaikoiksi. Ensimmäisellä kierroksella valituksi tulemiseen vaaditaan vähintään puolet vaalipiirin äänistä.
Jos kukaan ei saa yli 50 prosentin kannatusta, ratkaisevalle toiselle kierrokselle pääsevät kaksi eniten ääniä saanutta. Tämän lisäksi toiselle kierrokselle voi päästä, jos onnistuu saamaan taakseen vähintään 12,5 prosenttia rekisteröityneistä äänestäjistä. Eli jos äänestysvilkkaus nousee korkeaksi, on todennäköisempää, että toisella kierroksella on kahden ehdokkaan sijasta kolme tai jopa neljä ehdokasta.
Clercin mukaan äänestysprosentti onkin kenties jännittävin asia ensi sunnuntaina.
Laitaoikeiston menestystä Ranskassa on suitsinut pitkää se, että puolueella on ollut vaikeuksia saada ehdokastaan läpi parlamenttiin tai presidentiksi. Näin siksi, että Kansallisen liittouman (aiemmin Kansallisen rintaman) vastustajat ovat lopulta ryhmittyneet kenen tahansa vastaehdokkaan taakse poliittisesta väristä riippumatta. Tämä on Clercin mukaan muuttunut.
– Jos vaihtoehto äärioikeiston ehdokkaalle ei miellytä, yhä useammat jättävät mieluummin äänestämättä, hän sanoo.
Tämäkin lisää vaalien arvaamattomuutta, sillä yksittäisen vaalipiirin tulosta voi sanella paljon esimerkiksi se, tuleeko vaikkapa vasemmiston ehdokas maltillisempien sosialistien vai radikaalimman vasemman laidan Taipumaton Ranska (La France Insoumise) -puolueen riveistä.
-----
Lähteenä myös Politico