Tapauskertomus 1: Järviseutulainen perhe ajelee Seinäjoelle asioille. Tyttärelle varattu aika vaatii keskustapysäköintiä. Maksuautomaatin monimutkaisuus yllättää. Kojeeseen täytyy syöttää auton rekkari, jonka näpyttelyä kiireessä vaikeuttaa häikäisevä auringonpaiste. Takana vartovat turistit ovat vielä tekniikasta enemmän ymmällään. Järviseutulainen perheenisä häipyy häpeillen asioilleen ja pahoittelee englanniksi viittoen kelloonsa, ettei ehdi auttaa.
Tapauskertomus 2: Maakunnasta harvakseltaan maakuntakeskuksessa käyvä ajaa vanhasta muistista ydinkeskustan liepeillä olevan sivukadun ruutuun. Lumisade on peittänyt opasteet. Ruutu on muuttunut korona-aikana maksulliseksi. Sakkolappu riepoo.
Tapauskertomus 3: Karhuvuoresta ja Tanelinrannasta pitkästä aikaa rennosti isolla porukalla leffaan ja upouuteen teatteriin. Läheiset kadunvarsipaikat täynnä. Onneksi on parkkiluola lähellä. Iso läjä kolikoita koneeseen, mutta tuulilasille tulostettavaa kuittia ei näy ei kuulu, vaikka aikaa on kulunut toistakymmentä minuuttia. Muu seurue alkaa jo soitella, että nyt joutuin, näytös alkaa. Pakko siirtää auto muualle ja etsiä uusi paikka. Miten ihmeessä se löytyy ajoissa? Kuskin astuessa ratin taakse, joku huutaa viime hetkellä, onko tää sun lappu, joka alkoi tulostua koneesta? Hikisenä juosten anteeksi pyydellen saliin. Se siitä rennosta retkestä Seinäjoen elämyksien parissa.
Tapauskertomus 4: Pitkähkön sairausloman loppupuolella kuntoutus on edennyt vesijumppaan. Kiekko uimahallin edustalla säntillisesti tuulilasille. Ovi kiinni, pam! Kiekko valahtaa etukonsolin ja oven väliin. 45 euroa, kiitos! Mukava kannustin Kelan rahoille tippuneelle.
Tapauskertomus 5: Ilahduttavaa. Varattu teos on noudettavissa Seinäjoen pääkirjastosta. Ohhoh, kaikki ruudut täynnä virastotaloa, kaupunginteatteria ja itse lainaamoa myöden. Kappas, onhan siinä tutussa rivissä yksi paikka vapaana. Kiekko säntilliseen aikaan. Vessahätä ja lainaus kestävät reilut kymmenisen minuuttia. Mutta, kukas siinä auton edessä häärää? Kas, kas, ja virhemaksun lisäksi saa kylkiäisiksi tylyä läksytystä kiukkuiselta pysäköinninvalvojalta, että mitä tässä kyltissä lukee. Oma moka, kaksi metriä väärässä, sillä kyseisessä ruudussa saa pysäköidä vain autopaikan varanneet tiettynä aikana. Nöyryytetty siirtyy pysyvästi Nurmon sivukirjaston käyttäjäksi.
Tapauskertomus 6: Kaupunginteatterissa pyörii hyvä ja viihdyttävä, ajatuksiakin herättävä näytös: Kekkosen tytär. Päivänäytöksessä kävin, mutta parkkipaikkaa ei yli kahdelle tunnille löytynyt. Piti väliajalla käydä kelloa siirtämässä. Lähetin sähköpostin kaupungille, miten ovat ajatelleet teatteriparkkeerauksen soveltuvan päivänäytöksiin. Vastausta odottelen…
Listaa voisi jatkaa latistavan pitkälle. Yllä olevat tapaukset ovat osin omia, osin maakunnasta tulevien ystävieni epäonnistuneita kokemuksia Seinäjoella asioinnista.
Osakseen maakunnasta saapuvat saavat ihmetyksekseni seinäjokelaisilta ylimielistä ja besserwisserimäistä ilkuntaa kantakaupungin pyöräilymahdollisuuksista. Yhtä hyvin voisi kaupata paikallisjunayhteyttä Liipantönkältä Kauppakadulle.
Yhtä lailla vähän sympatiaa ja ymmärrystä tuntuu riittävän ihmisille, jotka eivät hallitse pysäköintiäppien käyttöä. Jos itse osaa, ei se tarkoita, että jokainen osaa. Eikä digitasa-arvottomuus todellakaan ole pilkan aihe.
Kaikki, etenkään maakunnasta autoilevat eivät kaikesta markkinoinnista ja valistuksesta huolimatta osaa tyyrätä ajokkiaan keskustorin tai kauppakeskusten alaisiin luoliin, joten asiointi suuntautuu yhä enemmän joko Päivölään, Hyllykalliolle tai Jouppiin, joissa riittää palveluja yllin kyllin ja ajoneuvon saa parkkiin ilman alituista mielen mörkönä väijyvää sakkouhkaa.
Olen mokannut monesti itse, mutta esimerkiksi julkisten palvelujen ääressä pysäköinnin sekuntikellon tarkka haukkamainen vartiointi alkaa käydä jo yli hilseen.
Usein verovaroin kustannettuja yhteisiä palveluja käyttävät juuri ne, joilla ei ole varaa maksaa palveluistaan liikaa. Ja kun julkinen liikenne ei kulje tarpeeksi tiheään, eikä ulotu läheskään kaikkialle ja liikuntakyky on rajoitteinen, mennään uimaan, kirjastoon tai lääkäriin omalla koslalla, mikäli sellaisen hankintaan, ylläpitoon ja tankkaamiseen on varaa.
Lisäksi pysäköintiautomaattien tekninen vaikeus ja kirjo sekä niihin liittyvien äppien maailma hämmentävät takuulla osaa senioriautoilijoista. Voisiko ajoneuvon parkkeerauksesta tehdä kaikilta osin mahdollisimman mutkatonta ja helppoa, että Seinäjoen keskustaan uskaltaa ajaa ilman vainoharhaista ajatusta, että varmaan tässä taas saa kaivaa raapia lompakon pohjaa tyrittyään parkkeerauksessa. Kiitos jo etukäteen!
Ilmaista pysäköintiä ei ole, sillä aina joku maksaa. Mutta enää en suhtaudu maksuttomien kokeilujen ehdotuksiin ja ehdottajiin vähätellen.
Kallistun omien ja tuttavieni kokemusten perusteella seinäjokelaisen liikemiehen ja kunnallispoliitikon, Reima Kuislan kannalle. Hän jaksaa puhua maksuttoman ja kuluttajakäyttäytymiseen perustuvan pysäköinnin kokeilujen puolesta loputtomiin. Parkkisakkouhka ja epäonnistuneet liikennejärjestelyt syövät ainakin omaa motivaatiotani asioida rennon mutkattomasti vapaa-aikanani ydinkeskustassa parin tunnin kiekkopaikoista huolimatta.
– Merkittävin tekijä on parkkisakkouhka ja liikennejärjestelyt. Kun ihminen saa sakot keskustassa, hän on silloin menetetty asiakas. Ideaparkissa ja Prismassa voi parkkeerata ilmaiseksi. Keskustaan tarvittaisiin kuluttajakäyttäytymisen tarpeen mukaisia vyöhykkeitä. Jos käyt nopeasti R-kioskilla, täytyy olla mahdollisuus pysäköidä kiekolla viideksi minuutiksi kioskin eteen. Ei nopeaa asiaa varten ajeta kellariin ja kävellä sieltä, Kuisla puhisi tuoreessa Ilkka-Pohjalaisen haastattelussa.
Kuislan haastattelua kommentoitiin rakentavasti I-P:n somejaon alla:
– Helppo olla Kuislan kanssa samaa mieltä. En ymmärrä jos monen toimijan toimesta pysäköinti on todettu ongelmaksi ettei sitä voida edes kokeeksi muuttaa vaikka määrä-ajaksi, kommentoi esimerkiksi tunnettu seinäjokelaisyrittäjä Sami Yli-Huumo.
Kommenttia täydennetty maakunnasta saapuneiden lukijoiden huomioilla 19.1. kello 14.51.
