On selvää, että kun Suomen historian yksi suurimmista hallinnollisista uudistuksista tehtiin, mikään ei tapahdu äkkiä, kivuttomasti ja vaille harjoittelua.
Vajaa 1,5 vuotta on kohta harjoiteltu, kritiikkiä on sadellut joka puolelta, epäselvyyksiä on ollut palkkojen ja laskujen maksuissa, puhelinnumerot hukassa jne. Aiheetonta ei ’kadunmiesten ja naisten’ arvostelu ole ollut. Mutta jokohan olisi aika siirtyä kisamoodiin?
Yli 10 000 henkilön organisaatio tarvitsee toimivan johdon, nimenomaan toimivan. Vaikka johtajien jopa kohtuuttoman suuria palkkoja kyseenalaistetaan ja essonbaareissa tuskaillaan, itse näen, että ns. pyramidin huippu on kohtuullinen ja mikä tahansa iso organisaatio tai yritys sen tarvitsee.
Täysin eri asia onkin se keskijohto ja esimiestaso, joka siirtyi lain mukaan siinä kunnossa ja sellaisenaan hyve-alueelle. Tästä on nähdäkseni muodostumassa ja muodostunut jo tietty pullonkaula koko järjestelmään.
Lukuisat yhteydenotot kertovat, että suorittava porras oli varsinkin alussa ihan hukassa, että mitä pitää tehdä ja missä, kuka on lähiesimies ja mistä hänet tavoittaa, ja kun tavoitti, ei hän välttämättä osannut sanoa yhtään, mitä ja missä tälle päivää olisi tiedossa.
Mielestäni tämä keskijohto/esihenkilötaso on aivan liian suuri ja raskas. Vaihtoehtona on tarjota työtä sieltä, missä tekijöistä on suurin pula, suorittavasta portaasta. Ellei työnkuvan muutos miellytä, on työnantaja tehnyt voitavansa ja vapaassa maassa voi valita toisen polun.
Ei voi olla niin, että kukaan ei joudu tinkimään omista ’eduistaan’/toimenkuvastaan ja ainoastaan suorittava porras joustaa. Maassamme on koulutettuja eri alojen huippuammattilaisia vaikka kuinka paljon, ongelma lienee, että heidän työtehtävänsä ovatkin enemmän tai vähemmän siinä hallinnossa, papereita pyörittämässä ja teamssissa istumassa...
Krooninen alijäämä kaikilla sote-alueilla on tiedossa, riittääkö mikään raha, verot ja sopeutukset todellisuudessa suuntaa muuttamaan, vaikea se on uskoa. Lienee päivän selvää, että maailma muuttuu ja palvelut siirtyvät kumipyörille, digiin jne. Kivijalkoja, perinteisiä face to face -palveluita ja joka toimipisteessä olevia laajoja toimintavalmiuksia ei pystytä säilyttämään.
Toimintaa on vaikea tehostaa ja toimintoja uudistaa, jos ja kun johtajat ja päälliköt tulivat käytännössä vanhoista kuntayhtymistä. Ei ollut silloin ja tuntuu, että ei ole vieläkään sisäistetty sitä suurinta sote-uudistuksen uudistusta, on vain yksi summa rahaa vuodeksi, sillä täytyy pärjätä, alijäämiä ei enää voi sysätä kunnille, kuten ennen toimittiin. Tämä yksinkertainen talousoppi, ”et voi jatkuvasti syödä enemmän kuin tienaat”, pätee nyt enemmän kuin koskaan.
Luottamushenkilöstön, eli valtuuston koko määrättiin laissa, Etelä-Pohjanmaalla 59 valtuutettua ja lautakunnat päälle. Kuulostaa hurjan suurelta, mitä se onkin, mutta kokonaisuutena vähemmän meitä luottamushenkilöitä nyt on kuin ennen, taisi olla 50–60 henkilöä.
Auttaako sitten edes sote-alueiden mahdollinen yhdistäminen tulevaisuudessa, mitä on väläytelty eri foorumeilla talouden parantamiseksi? En usko tähän. Toivon totisesti, että ainakaan kolmatta veroporrasta ei tähän maahan enää luoda, sitäkin ovat viisaammat vaihtoehdoksi esittäneet.
Harri Koskela (kok.)
aluevaltuutettu, talous- ja investointilautakunnan vpj.
Ilmajoki