Yksityinen turvallisuusala kasvaa nopeasti.
Alan liikevaihto ohitti poliisin määrärahat vuonna 2000. Sen jälkeen yksityisen turva-alan liikevaihto on kasvanut noin 5–10 prosentin vuosivauhdilla. Ala kattaa muun muassa vartijat ja järjestyksenvalvojat.
– Jopa EU:n strategioissa pidetään yksityistä turvallisuusalaa kasvavana toimialana, ja Suomessakin kasvu on ollut huimaa, vaasalainen hallintotieteiden lisensiaatti Tarja Hautamäki sanoo.
Pohjanmaan liiton kulttuuripäällikkönä työskentelevä Hautamäki sai tuoreessa väitöskirjassaan selville, että alan valvonnassa on puutteita.
Kasvuun vaikuttaa ainakin se, että turvallisuusasioista, kuten lukoista, valvontakameroista ja vartijoista, puhutaan aiempaa enemmän. Lisäksi media uutisoi epävarmuudesta ja turvattomuudesta.
Turvallisuudentunne on ristiriitainen. Jos ympärillä on vartijoita, kameroita tai ulkomailla jopa aseita, ja ympäristö on siksi turvallisempi, ihminen alkaa silti kokea ympäristön entistä vaarallisempana.
Hankalaa valvoa. Suomessa uusi laki yksityisistä turvallisuuspalveluista astuu voimaan ensi vuonna.
Lain mukaan myös yksityiset saavat hoitaa turvallisuustehtäviä. Silloin viranomainen ei kuitenkaan pysty valvomaan kaikkea.
Yksityistämisellä on toinenkin vaikutus. Ihmisten mielissä raja poliisin sekä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien välillä on hämärtynyt. Laki määrittää toimivallan rajat selvästi, mutta tavalliset ihmiset eivät tunne lakipakettia.
Poliisia ja yksityisiä erottaa kuitenkin yksi asia. Vain poliisi voi käyttää itsenäisesti ”merkittävää julkista valtaa” eli esimerkiksi ottaa ihmisen kiinni.
– Jos festivaaleilla järjestyksenvalvoja ottaa henkilön säilöön, hänen täytyy kysyä poliisilta, saako henkilöä pitää säilössä, Hautamäki kertoo.
Samoin jos vartija saa jonkun kiinni varastamisesta, hän saa ottaa henkilön kiinni, kunhan ottaa sitten heti yhteyttä poliisiin.
Poliisilla on yleinen toimivalta, he siis saavat tai oikeastaan heidän täytyy toimia koko maassa.
– Poliisi on velvollinen puuttumaan asioihin myös vapaa-ajallaan, jos näkee rikollisuutta, Hautamäki sanoo.
Järjestyksenvalvoja tai vartija saa toimia sillä alueella, jonne hänen yrityksensä on tehnyt sopimuksen: esimerkiksi kauppakeskuksessa, kiinteistössä tai festivaaleilla.
Tavis ei erota eri valvojia. Rajan hämärtymisessä on riskinsä.
– Tavallisen tallaajan on vaikeaa erottaa, mitkä ovat järjestyksenvalvojan ja vartijan toimivallan erot.
Nyt järjestyksenvalvojana voi työskennellä sekä harrastuspohjalta että ammattimaisesti, kunhan on käynyt koulutuksen. Vartijat taas ovat ammattilaisia.
Hautamäki ehdottaa, että ammattimaisesti toimivien järjestyksenvalvojien ja vartijoiden toimenkuvat yhdistyisivät. Harrastuspohjalta toimivia sanottaisiin järjestyksenvalvojiksi.
Hän myös haluaa, että turvallisuusala alkaisi itse säädellä itseään.
– Kaikkea ei ole järkeä säädellä lailla. Muilla aloilla puhutaan omavalvonnasta. Oman alan toimijoiden paine saattaa olla jopa tehokkaampaa kuin tarkka lainsäädäntö, jossa säädetään jokaisesta asiasta.
Tiina Juujärvi