Pieninkin toimiva yritys on kunnalle tai kaupungille vähintään osuus lottovoitosta, kun työpaikat katoavat kasvukeskusten ulkopuolisesta maailmasta.
Yhä useampi yritys maaseudullakin tekee asiantuntijatyötä tai toimii luovalla alalla. Silloin yrityksen tuotteet ovat aineettomia.
Niiden tuotantotilat ovat yrittäjän päässä ja tietokoneen uumenissa, varasto- ja myyntitilat verkossa. Asiakkaat voivat olla New Yorkissa, Lapissa tai Ugandassa, tai kaikissa näissä.
Tällaisen yrityksen tärkeä toiminnan edellytys on toimiva nettiyhteys. Wifi on pikkuyrittäjän työpaikka ja verkko yrityksen tuotantohalli.
Se kunta tai pikkukaupunki, joka ensimmäisenä tarjoaa ja osaa markkinoida pienimmille yrittäjille viihtyisän toimitilan ja vapaan verkon ilmaiseksi tai kohtuuhintaan, voittaa.
Paikallisten elinkeinoyhtiöiden soisi haaveilevan näistäkin yrityksistä, jotka työllistävät edes yrittäjän itsensä.
Jättihallin sijaan monelle tämän päivän yritykselle riittää toimitilaksi pelkkä työpöytä, jolle mahtuu tietokone.
Yksin puurtavalle yrittäjällä ei ole omasta takaa työkavereita. Pelkkää plussaa siis on, jos sermin takana tai naapurihuoneessa työskentelee muitakin yksinäisiä.
Hubeiksi kutsutuissa mikroyrityskeskittymissä yksin toimivat voivat verkostoitua ja löytää uusia toimeksiantajia.
Hubeja, joista voi vuokrata vaikka päiväksi työpöytäpaikan, on ainakin Helsingissä. Maailmalla ne ovat jo muutaman vuoden koonneet työelämän nomadeja eli läppärinsä kanssa kulkevia mikroyrittäjiä yhteen.
Suomessa on 280 000 yritystä. Niistä 170 000 on yhden yrittäjän työpaikkoja, jotka harvoin työllistävät muita kuin yrittäjän itsensä.
Uusia yksinyrittäjiä on viime vuosina tullut 43 000. Se ei ole ihan vähän.
Vaikka kuinka toivotaan, satoja ihmisiä työllistäviä metsäbotnioita tai pohjolanvoimia tuskin enää saadaan Suomeen.
Kun Cittaslow-huuma alkoi Kristiinankaupungissa viisi vuotta sitten, pikkukaupunki nähtiin luovien alojen yrittäjien paratiisina.
Ylätorille kaupungin entisiin hallintotiloihin syntyi Christina Office, joka keräsi alkuun pikkuyrittäjiä. Nyt vapaita huoneita ei ole, mutta välillä tiloja on ollut tyhjillään.
Toisaalta koko yritystilaa ei löydy ainakaan kaupungin yrityssivuilta. Selitys ei saisi olla, että se on yksityinen.
Muuta ongelmaa ei markkinoinnin lisäksi olekaan kuin se, että halukkaita tulijoita on liian vähän. Enää pitää markkinoida innokkaille mikroyrittäjille koko paikkakunta.
Yksityiseen käyttöön sopivia vapaita verkkoja toki pikkupaikkakunniltakin löytyy. Moni kahvila tai liike, jopa kaupunki tai kunta, on avannut alueellaan vapaan wlan-verkon, jota kuka tahansa voi käyttää ilman salasanaa.
Verkkojen luvataan olevan turvallisia, mutta aina kun on kyse avoimesta verkosta, on pidettävä huoli omien laitteiden tietoturvasta.
Suomi on silti vapaiden verkkojen edelläkävijä.
Helsingin keskusta-alueella pääsee riittävän monen tukiaseman avulla lähes kaikkialla kaupungin avoimeen verkkoon, ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla on avoin wifi, jota moni kansainvälisten lentojen käyttäjä ihailee.
Vapaasti käytettävä verkko on maailman isoimmillakin lentoasemilla harvinainen.
AUNE WARONEN
aune.waronen@i-mediat.fi