Suomalaiset pitävät maataan turvallisena. Myös Etelä-Pohjanmaan liiton keväällä teettämässä imago- ja tunnettuustutkimuksessa maakunnan asukkaat arvioivat alueensa olevan hyvinkin turvallinen.
Yhdysvaltojen turvallisuus sen sijaan saattaa herättää hiukan erilaisia ajatuksia, mutta omat asenteeni saivat kyytiä saman tien valtameren toiselle puolelle asetuttuamme. Suuressa maassa turvallisuus vaihtelee merkittävästi alueittain, ja pohdintani kumpuaa täysin lähiympäristössäni tekemistäni havainnoista.
Asumme kaupungissa, jonka metropolialueella on noin 2,26 miljoonaa asukasta, ja kaupunginosassamme asuu noin 3 500 henkeä. Omakotitalovoittoinen ja rauhallinen asuinalue vastaa asukasluvultaan karkeasti Seinäjoen Joupin ja Kultavuoren aluetta. Suurin ero kotopuoleen on täällä vallitseva yhteisöllinen kylätunnelma.
Asuinalueemme yhteisöä palvelee oma poliisilaitos, jossa työskentelee 10 päätoimista poliisia. Asukkaat arvostavat poliiseja, jotka ovat aktiivisesti mukana alueen päivittäisessä elämässä. Itse törmään poliiseihin vähintään kahdesti päivässä: alakoululle vievässä risteyksessä, jossa he turvaavat pienten koululaisten matkaa niin aamuisin kuin iltapäivisinkin. Myös muu liikenteenvalvonta on jatkuvaa. Onkohan tämä yksi syy taajamien äärimmäisen fiksuun ajokulttuuriin?
Varkauksia ei pelätä. Uudenkarheat pyörät ja scootit jätetään lukitsematta. Talojen ovien lukitsemisenkaan kanssa näytä olevan niin nöpön nuukaa.
Varastelu, ilkivalta ja töhertely näyttävät puuttuvan täältä kokonaan. Niin leikkipuistojen telineet kuin puistojen penkitkin ovat vailla sotkuja ja töherryksiä. Rauhassa saavat olla katujen varsilla myös suuren linnunpöntön näköiset ”minikirjastot”, joihin asukkaat voivat viedä kirjoja ja lainata niitä. Loistava idea, mutta selviäisivätkö nämä pikku kirjastot tihutöiltä ja ilkivallalta kotikonnuilla Seinäjoella?
Turvallisuus on missä päin maailmaa tahansa tärkein asuinviihtyvyyden peruspilareista, jonka pohjaa ei ole varaa päästä rapautumaan. Se rakentuu siistin ympäristön varaan, jossa kanssaihmisiä ja heidän omaisuuttaan kunnioitetaan sekä yhteisestä omaisuudesta pidetään tuhoamisen sijaan porukalla huolta. Tällaista asennetta on syytä vaalia myös lakeuksilla, jotta eteläpohjalaiset arvioivat asuinalueensa turvalliseksi vielä kymmenenkin vuoden päästä.
Hanne Rantala
Yhdysvalloissa asuva viestintäammattilainen Seinäjoelta