Kaupunkikeskustojen roolia on aika haastaa ja miettiä uudelleen. Entä jos ne tarjoaisivat kulutuskeskeisyyden sijaan yhteisöllisiä olohuoneita – paikkoja ja palveluja, joiden tavoitteena on aidosti tukea arkea?
Suurissa kaupungeissa nuoret aikuiset viettävät aikaa ravintoloissa istuskellen läppärinsä kanssa. Tekevät töitä, opiskelevat tai viihtyvät ystävien seurassa – tai yksin, mutta silti muiden ihmisten ympäröimänä. Luonteva tapa yhdistää sosiaalisuuden, työn ja vapaa-ajan herätti ajatuksen: miksei tällainen ympäristö voisi olla olemassa vielä laajemmin ja paremmin suunniteltuna?
Pohdin yhteisöjä, jotka olivat tärkeitä menneisyydessä. Silloin yhteisö ei ollut pelkkä sosiaalinen verkosto, vaan arjen tuki ja turva, jossa resurssit ja työt jaettiin yhdessä. Yhteisö toi turvan, joka nyt on monilta kadonnut. Yhteisöllinen olohuone voisi palauttaa samankaltaista turvallisuuden tunnetta, mutta sopii moderniin elämäntapaan.
Olohuoneet tarjoaisivat erilaisia palveluja, tilan viettää aikaa ja mahdollisuuden vuorovaikutukselle. Ne vastaisivat ihmisten perustarpeeseen kuulua johonkin ja olla osa yhteisöä, aivan kuten some tekee digitaalisessa maailmassa. Esimerkkinä olohuone voi sisältää valvottuja leikkitiloja, askartelupajoja, viherhuoneita, keittiön, kahvilan, virtuaali-hybriditiloja jne. Palveluja, jotka vapauttaisivat aikaa vanhemmille tehdä etätöitä tai harrastaa kun lapset ovat tutussa ja turvallisessa samassa ympäristössä samaan aikaan. Nuorille pelialueita, tiloja opiskeluun jne. Yhteisölliset olohuoneet vastaisivat moniin modernin elämän haasteisiin, kuten yksinäisyyteen, kiireiseen arkeen ja tarpeeseen yhdistää erilaiset elämän osa-alueet.
Muutos avaisi uudenlaisia mahdollisuuksia liiketoiminnalle. Olohuoneen liiketoiminta perustuisi jäsenyyteen kuten kuntosalit. Jäsenyysmalli tarjoaa yrittäjälle vakaan tulovirran ja skaalautuvuutta palveluihin. Päiväjäsenyydet palvelisivat satunnaisia kävijöitä, ja palveluseteli mahdollistaisi jäsenyyden kaikille.
Olohuoneen liikeidea perustuu monipuolisiin palveluihin tai vastaavasti erikoitumiseen johonkin teemaan kuten luova ympäristö tai perheille suunnattu palveluympäristö. Aamupäivät voivat olla rauhallisempia työ- ja oppimistiloja ja iltaisin painopiste siirtyy yhteisöllisempään ajanviettoon. Ihmiset voivat viettää aikaa ilman painetta kuluttaa rahaa, ja ne olisivat turvallisia ympäristöjä.
Yhteisölliset olohuoneet voi liittää megatrendeihin, kuten hyvinvointipalvelujen kasvavaan kysyntään ja ihmisten haluun löytää vaihtoehtoja sosiaaliselle medialle.
Vision toteuttaminen vaatii taustalleen vahvaa poliittista tahtoa ja tukirahoitusta. Kaupungin rooli olisi madaltaa kynnystä kokeilla uutta konseptia ja mahdollistaisi kehitystyön.
Visio muuttaisi painopistettä kuluttamisen sijaan yhteisöllisyyden keskuksiksi. Samalla keskusta-alueet elävöityisivät, luoden kestävän vaihtoehdon ja tehden niistä kaupungin sydämen. Suunnittelu ja toteutus vaativat rohkeutta, yhteistyötä ja innovatiivista ajattelua, mutta tulokset voivat olla mullistavia niin kaupungeille kuin asukkaille.
Kirjoitettuani tämän, yhteisöllisen olohuoneen konsepti tuntuu itsestään selvältä ratkaisulta. Vision keskiössä on inhimillisyys: kaikkien tarpeiden huomioiminen ja niiden saumaton yhteensovittaminen. Yhteisöllisen palveluympäristön myötä myös perheen perustaminen ja arjen järjestäminen tuntuvat helpommin hallittavalta ajatukselta. Yhteisöllinen olohuone ei ole vain tila, vaan myös lupaus siitä, että kaikki järjestyy.
Marlena Tuomela
kulttuurituottaja, yrittäjä
Lapua