On tullut aika miettiä ikäviä ja monimutkaisiakin asioita: sotaa ja sodalta välttymistä. Jos tähän asti Suomessa on kuviteltu, että naapurissamme on aina vallassa hallitsija, joka toimii ennustettavasti ja jokseenkin järkevästi, ja jonka käytökseen voimme vaikuttaa omalla käytöksellämme, on tämä kuvitelma osoittautunut Ukrainan sodan myötä harhaksi.
Oma johtopäätökseni on, että ainoa keino suojautua epärationaaliselta ja harhaiselta toiminnalta, on luottaa siihen, että harhaisen hallitsijan läheltä löytyy vähemmän harhaisia, jotka viime kädessä estävät ydinaseen käytön.
Sillä ydinase, äärimmäinen tuho, on osoittautunut ratkaisevaksi pelokkeeksi. Ydinaseen pelko estää Ukrainan täysimittaisen avustamisen tällä hetkellä. Ja ydinaseen pelko olisi estänyt Ukrainaan tunkeutumisen alun perin.
Suomi ei ole vielä täysin turvassa epärationaaliselta, harhoihin perustuvalta hyökkäykseltä. Naton ulkopuolella meillä ei ole turvanamme ydinasetta. Natosta tämäkin turva on saatavissa välittömästi.
On myös toinen mahdollisuus päästä ydinasesuojaan. Valko-Venäjällä on valittu tämä tie; tosin kansan tahdon vastaisesti. Siellä ydinasesuojan tarjoaa Venäjä.
Ihan lähiaikoina meidän jokaisen on tehtävä päätös siitä, haluammeko ydinasesuojan Natosta. Vai annetaanko se meille Venäjältä vastoin tahtoamme. Tästä on pohjimmiltaan kyse, kun päätetään Natoon liittymisestä. No niin, ei tämä sitten ehkä loppujen lopuksi ollutkaan niin monimutkaista.
Anna-Maria Pokela
Pietarsaari