"Ostimme kesämökin." Tätä uutista ei nuorten aikuisten suusta näinä aikoina juuri kuule.
Mökki saatetaan saada perinnöksi tai vuokrata, mutta sellaisen ostajaksi saati rakentajaksi 1970-luvun jälkeen syntyneistä suomalaisista ei ole. Moni pitää omistusmökkiä riesana. Se vie rahat ja haittaa matkustamista sekä muita vapaa-ajanharrastuksia.
Pia ja Niko Wessman ovat poikkeus. Pariskunta osti pari vuotta sitten kesäasunnon Porin Yyterin läheltä. Nyt he kunnostavat sitä joustavalla aikataululla ja budjetilla.
Ikää Wessmaneilla on 35 vuotta ja risat. Mökkiläisten joukossa he tuntevat olevansa nuoria. Alueen muiden kesäasukkaiden vuosikerrat painottuvat eläköitymisiän molemmille puolille.
– Aika harvinainen tapaus taidamme tosiaan olla, Niko Wessman tuumaa.
– Tuttavapiiristä tiedän vain yhden kaverin, joka etsiskelee jonkinlaista lapsiperheelle sopivaa järvenrantapaikkaa.
Mökkihöperyyden hiipuminen ei ole yhdentekevä ilmiö. Suomessa on yli puoli miljoonaa vapaa-ajanasunnoksi luokiteltua kiinteistöä, ja niissä on kiinni massiivinen määrä kansallisvarallisuutta. Lisäksi meikäläinen mökkeilykulttuuri on maailmassa ainutlaatuinen elämäntapa.
Omaisuuden uusjaon voi olettaa alkavan kymmenisen vuoden kuluttua. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat viettävät niihin aikoihin 80-vuotispäiviään. Sen ikäluokan edustavat ovat nyt vapaa-ajanasuntojen hardcore-käyttäjiä.
– Siirtymä on edessä, mutta se voi tapahtua myös yhden polven yli eli suoraan lapsenlapsille, sanoo aiheeseen perehtynyt yliaktuaari Arja Tiihonen Tilastokeskuksesta.
– Vapaa-ajan asuntojen omistajien keski-ikä on nyt jo 62 vuotta. Se kertoo jotakin.
Kun perintöjen jakamisen aika toden teolla koittaa, kesäasuntoihin investoitu varallisuus keskittyy nykyistä harvempiin käsiin. Se johtuu perintöjen saajien entistä vähäisemmästä määrästä. Ikäluokat pienenivät 1970-luvulla oleellisesti.
Kysymys kuuluu, miten nuorempi sukupolvi menettelee perintömökkiensä kanssa?
Suomen mökkikanta on moninainen. Ääripäitä edustavat yhtäällä suurten kaupunkien tai hiihtokeskusten lähellä sijaitsevat tasokkaasti varustellut arvohuvilat ja toisaalla perinteiset lautaiset mummonmökit. Jälkimmäisiä alkaa olla vaikeaa saada kaupaksi millään hinnalla varsinkaan, jos tontti on rannaton ja kaukana kaikesta.
– Onkohan niille tulevaisuudessa käyttöä lainkaan? Ne saattavat autioitua lopullisesti, yliaktuaari Arja Tiihonen arvelee.
– Lisäksi puolet niistä on kooltaan alle 40 neliömetriä. Se ei taida riittää tulevien polvien tarpeisiin.
Porilaisten Wessmanien ostama kesäasunto on kooltaan pieni, mutta se riittää heidän tarpeisiinsa.
– Halusimme kesäasunnon luonnon keskeltä mutta läheltä keskustaa niin, että sieltä voisi käydä töissä, Niko Wessman selittää kävellessään koiran kanssa Yyterin rantaan.
– Ja onhan kesäasunto tällaisessa ympäristössä sentään aika hieno juttu. Golfkentätkin ovat tässä lähellä, ja kuinka ollakaan, minä satun pelaamaan.
ILARI TAPIO
