Läheiseni on sairastunut ja on jo jonkin aikaa joutunut viettämään aikaa kotikuntansa vuodeosastolla. Hänellä on ikää yli 80 vuotta.
Nyt kautta Etelä-Pohjanmaan vuodeosastoja lakkautetaan, ja myös hänen kotikuntansa vuodeosasto. Alunperin hänet aiottiin siirtää Seinäjoelta Kauhajoelle, joka olisi ollut huomattavasti kauempana kuin nyt, kun hän on ollut täällä, missä hän on syntynytkin.
Mutta läheisten aikainen puuttuminen ja avuliaan hoitajan toimet estivät siirron!
Kotipaikkakunnalleen sijoitettuna läheiset ovat voineet käydä katsomassa häntä päivittäin. Sillä on nähdäkseni suuri hyöty, kun terveys reistailee ja synkät pilvet varjostavat potilasta ja läheisiä.
Eihän lähimmäisenrakkautta voi ulkoistaa valtiolle. On ensisijaisen tärkeää, että ne potilaan rakkaat ihmiset, jotka pääsevät, voivat häntä käydä katsomassa mahdollisimman helposti ja usein. Siitä on ollut apua, kun potilas sijaitsee 5 kilometrin päässä, eikä yli 50 kilometrin päässä läheisistään!
Se on vastapainoa hoidon byrokraattis-organisatoriselle ympäristölle. Eivät työntekijät, proseduurit tai hienotkaan maalaukset seinillä voi koskaan korvata sitä, että vaikkapa oma lapsi käy katsomassa isää tai äitiä, väheksymättä ystäviä, sukulaisia, ja niin edelleen. Voisi sanoa, että läheisten vierailu on jopa olennainen osa potilaan hyvinvoinnin kannalta.
Lakkauttamispäätös on kuitenkin tehty, ja se antaa täysin väärän viestin. Tehdyt rikosilmoitukset ja kantelut antavat eriävän mielipiteen päätöksen laillisuudesta, mutta se ei ole ainoa mittari.
Paikallisen väestön mielipide on mahdollisesti täysin vastakkainen! Se pitäisi selvittää, saada kirjoihin ja kansiin. Moraaliselta kannalta jo Raamatussa sanotaan, että sairaita ihmisiä tulisi käydä katsomassa, sillä "se minkä te teette vähäisimmälle, sen te teette minulle".
En halua syyllistää, vaan korostan, että ne ihmiset, jotka voivat käydä potilasta katsomassa, voisivat tehdä sen mahdollisimman vaivattomasti. Se on tärkeää, ja sen hyöty on helposti nähtävissä.
Tottahan me haluamme päätöksiämme ohjaavan sen, mikä on oikein, hyvää ja väestöä auttavaa, yhdessä kun täällä elelemme, eikä kukaan pärjää yksin. Silloin sitä on sanottava yhä uudelleen ja uudelleen. Siitäkin huolimatta että päätöksiä on jo tehty.
Vetoan siis päättäjiin, aivan valtionjohtoon saakka: Tarkastelkaa tätä vielä, sillä siinä on mahdollisuus rakentaa arvopohjaa, joka saa monet alueen ihmiset huokaamaan helpotuksesta.
Kuitenkin, mikäli päätöksissä edetään, vasta aika ja ajan mukana tuleva tieto paljastavat tehdyn päätöksen vaikutukset. Toivon, että emme ehdoin tahdoin aiheuta itsellemme onnettomuutta, vaan nostamme lähimmäisenrakkauden korkeimmaksi ihanteeksi kaikessa päätöksenteossa.
Eikö olisi aika korjata Suomi? Aloitetaan Etelä-Pohjanmaalta!