Kuudesluokkalainen tyttö esittelee luokan edessä luonnossa ottamiaan kuvia: karpaloita, suopursua ja hiiripöllöä.
Hän on ottanut kuvia, tehnyt niistä PowerPoint-esityksen ja näyttää sen koko luokalle älytaululla. Se on iso kosketustaulu, johon voi esimerkiksi piirtää sormilla. Nyt kuvassa on pöllö.
– Mitä pöllöt syövät? Millaisilla paikoilla? luokanopettaja Anssi Tervonen kyselee oppilailta, ja nämä vastaavat. Esiintyjää ei näytä jännittävän.
Kun hän on näyttänyt kuvan, siitä keskustellaan, kunnes hän hipaisee taas taulua saadakseen sille seuraavan kuvan.
Lopuksi oppilas näyttää netin karttapalvelun kautta paikan, jossa kuvat on otettu. Muut neuvovat häntä.
Tältä näyttää oppitunti Tervajoen koulun luokanopettajan Anssi Tervosen luokassa. Hänet valittiin syyskuussa Vaasan vuoden 2016 opettajaksi.
Vaasan koulut ottavat digiloikan uuden opetussuunnitelman ansiosta, ja Tervonen johtaa työryhmää, joka auttaa opettajia digiasioissa.
Pienryhmistä saa turvaa. Vaikka Tervonen tunnetaan tietotekniikan käytöstä opetuksessa, hän kokee erikoistuneensa pienryhmiin ja tiedontuottamiseen yhdessä.
Koko Tervajoen koulu on siirtynyt oppilaskeskeisiin työtapoihin, jolloin opettaja ei välitä tietoa oppilaille, vaan auttaa heitä etsimään sitä itse.
Tältä näyttää, kun kuudesluokkalaiset tutustuvat veteen elinympäristönä.
Oppilaat istuvat omissa muutaman hengen pienryhmissään. Sitten oppilas lähtee käymään omassa asiantuntijaryhmässään. Yksi ryhmistä keskittyy esimerkiksi järviruokoon, yksi ahveneen ja yksi rupikonnaan.
Kun oppilas on oppinut omassa asiantuntijaryhmässään esimerkiksi ahvenesta, hän palaa opettamaan ahvenasiat kotiryhmälleen.
Koko Tervajoen koulu käyttää pienryhmiä nyt toista vuotta. Tervonen mieltyi niihin aluksi tavoitellessaan hyvää ryhmähenkeä.
– Hyvää luokkahenkeä on vaikea saada isoon luokkaan, mutta viiden hengen kotiryhmässä se onnistuu paremmin.
Uutta opetussuunnitelmaa on kritisoitu siitä, ettei se opeta itse asiaa, vaan tiedonhakua. Tervonen myöntää kritiikin olevan aiheellista. Tiedonhaku on opetussuunnitelmaan valittu painotus.
Ryhmätyöskentelyn huonona puolena hän pitää sitä, että jotkut ovat ryhmissä aina epämukavuusalueellaan ja työskentelisivät mieluummin yksin.
Kaikki eivät ole diginatiiveja. Uudessa Tervajoen koulussa pulpetit on muotoiltu ryhmässä istumista varten. Oppilaat voivat istua myös muutamalla jumppapallolla.
Koulussa ensimmäisen ja toisen luokan oppilailla on tabletit. Sitä seuraavilla luokilla tabletissa on näppäimistö, jolloin se käy pienestä tietokoneesta.
Nuorimmat etsivät tietoa opettajan antamista lähteistä ja oppikirjasta, vanhemmat käyttävät netin hakukoneita.
Monet lapset käyttävät tottuneesti somea, mutta viihdekäytöstä on pitkä loikka hyötykäyttöön: Wordiin, PowerPointiin ja tiedonhakuun.
Lasten digitaidot eroavat toisistaan suuresti. Elektroniikka on Tervosen mukaan nykyään varsin halpaa, mutta joissakin perheissä ei vain käytetä tietoteknisiä laitteita. Se ei kuitenkaan haittaa.
– Se ei ole iso juttu. Vaikka lapsi ei olisi käyttänyt laitteita ennen kouluikää, taidot karttuvat nopeasti, jos lapsella on muuten pohja elämälle kunnossa.
Tiina Juujärvi