Teatteri Hysterian takahuoneessa tarjoillaan aamukahvit ripein ottein. Asialla on Juulia Mäkilaine, jonka Etelä-Pohjanmaan naisklubi valitsi vuoden eteläpohjalaiseksi naiseksi. Tunnustuksesta otettu Mäkilaine pohtii, että eteläpohjalainen nainen on samaan aikaan vahva ja herkkä.
– Mielestäni eteläpohjalainen nainen on kiinnostavan ristiriitainen. Samaan aikaan hän puolustaa leijonaemona omiaan ja huolehtii muista, vaikka sisimmässään tarvitsee itsekin hoivaa.
– Vaikein kohtalo taitaa olla eteläpohjalaisen naisen puolisolla, Mäkilaine nauraa.
Naiseksi kasvaessa
Eläväisen nuoren tytön elämä muuttui, kun muutto teini-ikäisenä Ilmajoelta Seinäjoelle johti väkivaltaiseen koulukiusaamiseen ikätovereiden keskuudessa.
Hetkellisesti maailmasta tuli synkkä ja todellisuudesta pelkkää painajaista. Samanlaista kokemusta Mäkilaine ei toivoisi edes kiusaajilleen.
– Menetin kaiken mielenkiinnon pesäpalloa ja teatteria kohtaan. Oli todella lähellä, että elämäni olisi lähtenyt kulkemaan väärään suuntaan, Mäkilaine kertaa.
Sisukkuus sai lupaamaan äidilleen ja itselleen, että hän ei anna elämän luisua hukkaan. Ympäriltä on aina löytynyt esikuvia vahvoista naisista.
– Meidän suku on täynnä räiskyviä ja reteitä naisia. Neljän lapsen yksinhuoltaja ja yrittäjä-äitini on esimerkki, että kaikesta selviää, Mäkilaine sanoo.
Unelma kerrallaan
Lukion jälkeen Mäkilaine muutti pääkaupunkiseudulle ja vannoi ettei palaa Etelä-Pohjanmaalle enää koskaan.Etäisyys antoi tilaisuuden tutustua itseensä uudelleen käsittelemällä nuoruuden traumoja. Vähitellen teatteriharrastus ui elämään takaisin ja vei sydämen.
– Teatterissa minut hyväksyttiin täysin omana itsenäni, Mäkilaine kuvailee käännekohtia, jotka kasvattivat itsevarmuutta.
– Toinen tähän päivään asti minua kantanut kullanarvoinen voima on lapsuudessa Ilmajoella muodostunut ystäväporukka. Haastamme toisiamme kehittymään ihmisinä.
Opintojen jälkeen Seinäjoella tuntui hyvältä ottaa ammattillisia ensiaskeleita. Sittemin Mäkilaineesta on kehittynyt paikallinen monitaituri, joka käsikirjoittaa, näyttelee, ohjaa, omistaa pienen teatterin sekä ravintolan ja on mukana kehittämisprojekteissa. Unelmat ovat toteutuneet askel kerrallaan.
– Haaveilin salaa pohjalaisesta miehestä, jonka kanssa jakaa työni, taiteen ja kaiken. Sellaisenkin löysin, Mäkilaine myhäilee onnellisena.
Isot tunteet ja tarinat
Syksyn tullen Mäkilaine näyttelee Hysterian farssissa pääroolin ja ryhtyy käsikirjoittamaan näytelmää Ilmajoen naisvankilasta.
Idea näytelmästä on kypsynyt mielessä jo vuosia. Lapsuudessa työlaitoksesta ei puhuttu, mutta huhuja Mäkilaine muistaa kuulleensa. Hänen tätinsä oli nuorena yksi vanginvartijoista.
– Tarkoitus on istua rauhassa tädin kanssa alas ja kerätä pala historiaa talteen vielä, kun tarinoiden henkilöt ovat muistoja kertomassa.
– Rakastan kirjoittaa naisrooleja niiden kaikessa monimuotoisuudessaan. Aion tutustua työlaitoksen naisten asemaan.
Haaveena on tehdä Ilmajoen naisvankilan näytelmästä isompi produktio. Suunnitelmat ovat vielä kesken, mutta Mäkilaine unelmoi, että näytelmä voisi tulla esitettäväksi sinne, minne se kuuluu.
Kirjoitustyössä hän hyödyntää kokemuksiaan, joista muodostui lopulta voimavara. Isot tarinat vaativat isojen tunteiden liikuttelua.
– Jos ei itse itke tai naura käsikirjoittaessa, niin todennäköisesti ei yleisökään.
Kuka?
Juulia Mäkilaine (o.s. Soidinaho), s. 1988, Ilmajoki
Soveltavan taiteen ja teatteri-ilmaisun ohjaaja (YAMK, Turun Taideakatemia).
Kulttuurikollektiivi Silta ry.:n perustajajäsen, Piirin projektipäällikkö.
Teatteri Hysterian omistaja, näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, taidemenetelmien tuntiopettaja.
Mäkilaineen elämänohje: Viisaus asuu vanhoos akoos.
