Huhtikuun 19. päivän iltana Kalle Multanen – Vaasan Palloseuran viime kauden paras ja koko jalkapalloliigan parhaisiin kuulunut maalintekijä – tuli VPS–HJK-ottelussa vaihtoon 64. minuutilla. Harva tiesi, että Multanen oli pelannut nappuloilla, joista oli kantapääosaa leikattu auki.
HJK-pelin jälkeen Multanen ei ole VPS:n liigakokoonpanossa ollut. Hän on kärsinyt kivuliaasta jalkavammasta, Haglundin kantapäästä, ja hänen molemmat jalkansa operoitiin 16. toukokuuta.
Multasen sairausloma päättyi 16. elokuuta, ja hän on sen jälkeen pelannut kahdessa ottelussa VPS Akatemian riveissä kolmosessa. Ensimmäisessä ottelussa hän tuli vaihdosta kentälle ja pelasi 29 minuuttia, jälkimmäisessä hän pelasi ensimmäisen jakson.
Multanen, 34, kertoo nyt, miltä tuntui ajautua työkyvyttömäksi uran parhaan kauden jälkeen.
Jatkossa tässä jutussa on äänessä pelaaja itse.
Vammasta ja operaatiosta
"Molemmat jalkani operoitiin Helsingissä 16. toukokuuta. Minulla todettiin Haglundin kantapää, ja vikaa oli myös akillesjänteissä. Vasemman jalan akilleksessa oli osittainen repeämä.
Minut määrättiin sairauslomalle 16. elokuuta asti. Olin ollut sairauslomalla jo siitä asti, kun vamma todettiin huhtikuun lopulla. Silloin minut määrättiin sairauslomalle leikkauspäivään asti.
Olin ensimmäisen kerran jalkapallourallani työkyvytön niin, että olin pitkällä sairauslomalla.
Kun menin leikkaukseen, kantapääni olivat normaalia huomattavasti isommat, ulkonevat ja valtavan kipeät."
Haglundin kantapää
Haglundin kantapää on akillesjänteen kiinnityskohdassa tai hiukan siitä ulospäin oleva luukasvama.
Syntyminen: muodoltaan kulmikas ja taaksepäin kallistunut kantaluu on altis kengän hankaukselle. Hankauksen vaikutuksesta akillesjänteen kiinnityskohtaan tai hiukan siitä ulospäin kasvaa luukasvama. Joskus vaivan syynä on kantapään sivuprofiilin jyrkkä mutka tai jalkaterän toimintapoikkeama.
Oireet: kyhmyn kohdalla iho punottaa ja paksuntuu, siihen syntyy rakkoja ja kantapäästä tulee arpinen. Kantapää aristaa kengässä. Limapussin tulehduksen oireita ovat alueen turvotus, punoitus ja kipu.
Hoitokeinot: omahoitona hankauksen välttäminen. Leikkaushoidossa kantaluun ylänurkka tasoitetaan, jolloin luun aiheuttama pinne ja hankaus jänteeseen häviävät.
Toipuminen: normaali kävely onnistuu noin 4 viikkoa leikkauksesta ja kevyt juoksu noin 3–4 kuukauden kuluttua.
Lähteet: Duodecim Terveyskirjasto, urheiluortopedi Lasse Lempaisen verkkosivut.
Oireilun etenemisestä
"Ensimmäisen kerran minulla on ollut kantapään alueen vaivoja vuonna 2019, kun pelasin Italiassa. Diagnoosia ei tehty, enkä ole varma, oliko silloin kyse edes samasta asiasta. Vaiva saatiin hoidettua.
On vaikea määritellä, milloin vaiva varsinaisesti on alkanut, mikä ehkä osoittaa, että totuin kipuun, ja tilanne meni turhan pitkälle. Kun pelaa ja harjoittelee paljon, joskus tulee osumaa, mutta silti kykenee pelaamaan ja harjoittelemaan. Minä jatkoin, kun kipu ei haitannut.
Viime tammikuun lopulla oireilu alkoi uudestaan, ja maalis-huhtikuussa tilanne oli jo aika paha. Alunperinhän minua sattui kantapäihin, ja sen kanssa pystyin olemaan. Kun akillekset alkoivat vaivata, tilanne muuttui.
"Kauden ensimmäisissä liigapeleissä juokseminen oli kipujen vuoksi vaikeaa. Pelasin kevään pelejä niin, että kantapääosaa oli leikattu kengistä pois, ettei tulisi kipuja aiheuttavaa hankausta.
HJK-ottelun (19.4.2023) jälkeen meillä oli kymmenen päivän tauko sarjassa. Alunperin oli tarkoitus, että menisin ottamaan jalkoihin kortisonipiikit, jotta kipu saataisiin pois.
Jaloista otettiin magneettikuvat ennen piikittämistä, ja vaivan vakavuus selvisi. Se oli sekä yllätys että kauhea järkytys.
Diagnoosin tehnyt lääkäri sanoi, että tämä on, Kalle, niin vakava tilanne, että tässä puhutaan sun koko uran jatkosta. Monet itkut siinä itkettiin, ja vielä nytkin alkaa itkettää, kun muistelen tuota. Tiesin heti, etten kykene lopettamaan uraani siihen.
Uusi tunnemyrsky tuli leikkauspöydällä, kun leikkaava lääkäri sanoi, että voisin päästä pelaamaan loppukaudella.
Se oli tietysti iloinen asia, ja lääkäri oli kyllä viitannut asiaan jo aikaisemmin. Olin kuitenkin ohittanut sen, koska ajatuksissani pyöri vain se, pystynkö enää lainkaan pelaamaan. Tunteet kulkivat ihan vuoristorataa."
Kuntoutumisesta
"Sain kävellä heti leikkauksen jälkeen. Kesäkuun alkupuolella sain aloittaa kuntopyörän polkemisen, jumpan ja voimaharjoittelua.
Kipuja oli silloin vielä paljon. Jos vähänkin kolautin kantapäitä johonkin, sattui lujaa. Kun yksivuotias tytär potkaisi minua kantapäähän kotona, näin melkein tähtiä.
Heinäkuun puolivälissä sain alkaa juosta, ja tein pari kovempaa juoksusettiä. Pistin vähän nappiksiakin jalkaan ja kävin laukomassa. Tuntui, että nythän tämä lähtee hienosti.
Fysiikkavalmentajamme (Kari Salmi) kuitenkin huomasi, että vaikka jaksoin juosta, juoksin väärin. Kipu oli jäänyt jotenkin päälle, enkä juossut päkiää ja nilkkaa käyttäen, menin vähän ontuen. Itse en sitä huomannut.
Lyötiin sitten viikoksi jarrua. Juoksun tekniikka ja askel piti saada oikeanlaisiksi, sillä jos juoksee väärin, joku toinen paikka voi hajota. On tavallista, ettei kuntoutuminen etene suoraviivaisesti, mutta silti oli vaikeaa hyväksyä sitä."
"Minulla on edelleen jaloissa kipuja, mutta kivut ovat seurausta rasituksesta, mikä kerrottiin minulle heti leikkauksen jälkeen. Ne vähenevät vähitellen.
Kun heinäkuussa tein ensimmäisen kerran kaksi harjoitusta samana päivänä ja yhden heti seuraavana päivänä, tiesin etukäteen, että illalla on sitten kylmäpussit jaloissa.
Elokuun puolivälistä alkaen olen ollut mukana kaikissa joukkueen harjoituksen osissa. Jalkani eivät kuitenkaan vielä toimi täysin, kuten pitäisi. En pysty olemaan päkiällä riittävän hyvin. Täysivauhtinen juoksu ja nopeat liikkeelle lähdöt ovat vaikeita. On mahdollista, että kun jaloissani oli kiputila päällä niin pitkään, tiedostamattomasti varon edelleen.
Aloin pitää IFK Mariehamn-ottelua (sunnuntaina 3.9.2023) ajankohtana, jolloin haluan olla liigajoukkueen käytettävissä. En tiedä, miten käy. Vaikka olisin pelikykyinen, täysiä minuutteja en tällä kaudella pelaa."
"Sekä vapaa-ajalle että pelikengiksi tarvitsen nahkaiset kengät, joissa on pehmeähkö kantapääosa.
Olen etsinyt kuumeisesti, mutta tilanteeseeni sopivia pelikenkiä on ollut hankala löytää.
Minulla on nyt käytössä yksi nappulapari, joka löytyi pukukopistamme. Luulimme ensin, että kyseessä olisi ylimääräinen pari, ja pelasin niillä vähän aikaa. Kenkien omistaja olikin pelaaja, joka ei hetkeen ole ollut joukkueen mukana. Sain ostettua parin häneltä."
Tunteista ja pääkopan tilasta
"Olen pystynyt keskittymään siihen, mitä tämän vaivan kanssa tulee seuraavaksi. Se aika, kun en pystynyt tekemään mitään kovaa, oli turhauttavaa.
Olen aina tykännyt harjoittelusta ja ollut tunnollinen harjoittelija, ja olen kestänyt hyvin ne toistuvat asiat, joita kuntoutusvaihe toi mukanaan. Olen valmistautunut siihenkin, että voin joutua tekemään ylimääräistä palauttavaa ja ehkäisevää harjoittelua urani loppuun asti."
"Olen ollut koko ajan joukkueen mukana, vaikka en ole pystynyt pelaamaan. Olen ollut jonkinlaisella ulkokehällä.
Olen pääosin ollut stadionilla aina, kun edustusjoukkueella on harjoitukset. Olen osallistunut palavereihin, ja jos en ole voinut osallistua lajinomaiseen harjoitukseen, olen tehnyt alkulämmöt.
On ollut hirveää katsoa pelejä sivusta. Tappiot harmittivat ja voitoista olen tietysti iloinnut, mutta eivät ne ole lähellekään samanlaisia tunteita, joita kokisin kentällä tai vaihtopenkillä.
Välillä olen ollut jopa kateellinen niille, jotka pystyvät pelaamaan. Pyrin siirtämään kateuden syrjään välittömästi, se ei auta kuntoutumistani.
Olen ollut paikalla kotiotteluissa tai katsonut suoratoistona VPS:n kaikki muut kauden pelit paitsi AC Oulu -ottelun lauantaina 15. heinäkuuta. Puolisoni ja minut vihittiin silloin Lempäälässä, olemme olleet yhdessä reilut kuusi vuotta.
Oulu-peliä en seurannut oma-aloitteisesti sekuntiakaan, mutta silti näin kaikki maalit. Häävieraita oli 97, ja aika moni kävi näyttämässä minulle videoklippejä Vepsun maaleista."
Taloudesta ja kustannuksista
"Vammani operoitiin yksityisellä sektorilla, ja maksoin kustannukset itse. Kyseessä on rasitusvamma, jonka hoitoa pelaajasopimuksen vaatima ja sisältämä tapaturmaturva ei korvaa.
Se oli iso taloudellinen ratkaisu koko perheelle, ja keskustelimme siitä puolisoni kanssa. Päätös oli kuitenkin lopulta helppo, kun päällimmäinen ajatus oli, että haluan vielä pelata. Jalkapallo on minun ammattini.
Puoliso kannusti etsimään parhaan mahdollisen spesialistin. Se olikin oikea ratkaisu, kun jalat operoitiin sitten kerralla. Alun perin oli tarkoitus, että ensin toinen ja sitten toinen jalka, jolloin kuntoutuminen olisi venynyt talveen asti."
"Sopimukseni VPS:n kanssa jatkuu kauden 2024 loppuun, ja sairausloman ajalta olen työsopimuksen mukaisesti saanut normaalisti palkkaa. Se on iso asia ja Suomessa jalkapalloilussa hyvin. Joissakin maissa palkkaa leikataan poissaolon keston mukaan.
Olisin voinut mennä hoitojonoon julkiselle puolelle, mutta silloin ei olisi ollut varmuutta hoidon aloittamisen ajankohdasta. Olen 34-vuotias futari ja olin arjessa toimintakykyinen enkä varmastikaan olisi ollut hoitojonon kärjessä."