Grannasbergetin kallioilla, lähellä Vöyrin keskustaa, sijaitsee tavanomaisesta poikkeava maalaismaisema.
Kyseessä on Ehrs Parken, jo edesmenneen vöyriläissyntyisen yrittäjän, Ernst Ehrsin 1980-luvulla rakentama kreikkalainen puisto. Tai paremminkin se, mitä siitä on jäljellä.
Puisto on ollut oman onnensa nojassa Ehrsin kuolemasta lähtien vuonna 1994 ja ehtinyt ränsistyä pahasti.
Hiljaisten vuosikymmenten jälkeen on patsaspuistossa tänä kesänä yllättäen aloitettu kunnostustyöt.
Omalaatuinen taideharrastaja
Ehrs oli koulutukseltaan rakennusmestari ja johti hyvin menestynyttä rakennusalan yritystään Vaasasta käsin.
Hän oli vapaa-ajallaan innokas taiteen keräilijä ja hyödynsi varallisuuttaan taidegallerioissa ja huutokaupoissa. Erityinen kiinnostuksen kohde olivat antiikin Kreikan kulttuuri ja mytologia.
Vöyrillä mies tunnettiin omalaatuisena visionäärinä, jolla oli aina jokin uusi projekti meneillään. Yksi niistä oli tilata oman asuintalonsa vieressä sijaitsevalle kukkulalle Kreikasta patsaita ja pylväsrakennelmia.
Naapurit tai lähisukulaisetkaan eivät varmuudella tiedä miksi.
Ehrs muutti eläkepäivikseen Vöyrille ja perusti vaimonsa Kerstinin ja poikansa Bertilin kanssa Kerstin ja Ernst Ehrsin säätiön vuonna 1988.
Se on edelleenkin toiminnassa ja myöntää apurahoja Vöyrin ja lähialueiden yhdistyksille ja yhteisöille.
Säätiö hoitaa kunnostuksen
Kerstin Ehrsin veljentytär Mia Bengts toimii säätiön puheenjohtajana.
– Puiston hidas rappeutuminen ei ole missään vaiheessa meiltä unohtunut. Ihmiset ovatkin paljon ihmetelleet, miksei tilanteelle tehdä mitään, Bengts kertoo.
Paikallishuhun mukaan Ehrs olisi halunnut, että puisto tuhotaan hänen jälkeensä, mutta ei kuitenkaan jättänyt testamentissaan tai säätiön säännöissä asiasta mitään ohjeita.
Palsta ja sillä sijaitseva puisto ovat Ehrsin pojan Bertil Ehrsin yksityisomaisuutta. Hän ei ole aikaisemmin halunnut, että puistoon kosketaan mitenkään.
– Olen vuosien varrella silloin tällöin tarkistanut tilanteen, ja vastaus on aina ollut sama alkuvuoteen saakka.
Säätiö on nyt saanut luvan puiston entisöintiin.
– En tiedä, vaikuttiko asiaan Vöyrin nouseminen maailmankartalle KAJ-yhtyeen kautta. Tai ehkä vuodet vain ovat kypsytelleet asiaa.
Oli syy mikä tahansa, säätiössä ollaan muutoksesta hyvin iloisia.
– Olen itsekin lapsena kantanut Ernstin pikku apurina käytävien mukulakiviä paikoilleen ja kitkenyt rikkaruohoja, Bengts naurahtaa.
Lempeää entisöintiä
Kreikassa teetettyjen betonipatsaiden ja -rakenteiden materiaalit eivät ole kestäneet Suomen oloja. Yleisen ränsistyneisyyden lisäksi puistossa liikkuminen on paikoin käynyt vaaralliseksi.
Säätiö on kuluneen kesän aikana palkannut korjaustöihin Tukholmassa asuvan kuvanveistäjä ja taitelija Karin Hällin.
Myös Hällillä on paikkaan omakohtainen suhde. Ehrs oli hänen enonsa, ja nuori opiskelija seurasi rakennustöitä kesäisin Vöyrillä.
– Tarkoitus on säilyttää koko puiston nykyinen mystinen ilme. Sammaleet, yleinen rappeutuminen ja ajan kuluminen saavat näkyä, Bengts toteaa.
Patsaisiin on ruiskutettu kaksikomponenttiliimaa, joka sitoo ja korjaa niitä sisältäpäin ja kestää paremmin sään vaihtelut.
Paikallinen yritys on hoitanut raivaustöitä ja huoltanut kivipolkuja.
– Tämän vuoden budjetti on 20 000 euroa. Jatkossa listalla olisivat pilarit ja temppelien katot.
Vöyrin kuntakin kiittää
Kunnan projektikoordinaattori Jessica Havulehto oli mukana keväällä pidetyssä kunnostusprojektin alkukatselmuksessa.
– Kunnan osuus asiassa rajoittui opastekyltin pystyttämiseen puiston polun alkuun, Havulehto taustoittaa.
Kuntakin on saanut paljon kyselyjä puiston tilasta vuosien varrella, mutta ei ole voinut puuttua yksityisalueen hoitoon. Ränsistymisen vuoksi kohdetta ei ole voinut edes avoimesti markkinoida matkailumateriaalissa.
– Meillä on kuitenkin sama toivetila säätiön kanssa: saada puistosta jälleen turvallinen ja kutsuva vierailukohde ihmisille.
Havulehtokin on viettänyt lapsuutensa Vöyrillä.
– Muistan, kuinka kävimme luokkaretkellä puistossa. Ihanaa, että se saa tavallaan uuden elämän.
Pohjalainen Olympos-vuori
Vain kilometrin päässä Vöyrin keskustasta voi löytää itsensä antiikin Kreikasta.
Grannasbergetin kallion etelärinnettä kiemurtelee ylös äkkijyrkkä, mukulakivillä päällystetty ja vuorenkilpien ympäröimä polku. Alue on maaseutumaista omakotialuetta, mutta hämyisessä puistossa on outo, unenomainen tunnelma. Kontrasti ympäristöön on epätodellinen.
Ylämäessä tulee vastaan ensimmäinen valkea patsas. Sitä kannatteleva pilari on säilynyt, mutta itse patsaasta on jäljellä vain rosoinen tynkä.
– Tuosta poistunut tyyppi on Herkules. Hän sai tehtäväkseen puhdistaa Augeiaan tallit yhdessä päivässä, ja onnistui siinä. Lihasten lisäksi aivot, sellainen kotiapulainen olisi kiva, toteaa puistoa esittelevä Svea Södergård.
Hän jos kuka tuntee hyvin Ehrs Parkenin. Jo eläköitynyt opettaja on asunut puiston naapurina ja leikki lapsena kallioilla jo ennen sen rakentamista.
– Nuoriso tuli tänne kuhertelemaan ja polttamaan tupakkaa. Taitavat tulla vieläkin.
Puiston oppaaksi puolivahingossa
Södergårdia on kiinnostanut historia ja Kreikan mytologia jo lapsesta lähtien.
– Ernst taisi siitä keksiä, että olisin sopiva paikallisopas puistoon. Päädyin aivan epävirallisesti Vöyrin kunnan kontaktilistoille. Ihmiset soittivat, ja minä esittelin puistoa talkoomeiningillä.
Vierailijoita riitti tasaiseen tahtiin 1990-luvulla. Södergård opasti sekä ulkopaikkakuntalaisia että lähiseudun yhdistyksiä ja ryhmiä koululaisista eläkeläisiin.
Seuraava patsas löytyy muutama metri polkua ylöspäin.
– Tämä leidi on Artemis, metsästyksen jumalatar. Metsästysaseet ovat näköjään kokonaan rapautuneet pois kainalosta.
Kivetyt polut on siistitty, mutta aluskasvillisuus on vallannut muut rakennelmat kaikin mahdollisin tavoin.
Ylempänä rinnettä sijaitsee Apollonin temppeli ja patsas. Korkeimmalla kalliolla on kuitenkin yllättäen riimukirjaimin koristeltu, betoninen viikinkilaiva.
Puisto saa outoudellaan vierailijan aivot nyrjähtämään sijoiltaan.
– Patsaat, temppelit ja polut ovat näköjään edelleenkin alkuperäisillä paikoillaan, Södergård toteaa opastuskierroksen edetessä.
Itsetuhoutuva puutarha
Södergårdin mukaan kukaan ei tiedä, mistä Ehrs sai alun perin ideansa. Kulttuurista kiinnostunut mies matkusti Kreikkaan, ja patsaita vain alkoi ilmaantua laivoilla Vöyrille.
– Hän rakensi itse polkujen kiveystä ja istutti vuorenkilpiä, vaikkei ollut mikään puutarhaihminen. Vaimo Kerstin totesi, ettei sekaannu miehensä palapeleihin mitenkään.
Kylällä suhtauduttiin projektiin hyväntuulisen uteliaasti ja suvaitsevaisesti.
– Ernst oli sellainen uniikki filosofi ja funtsailija, mutta luonteeltaan kaikille ystävällinen.
– Hieman minä ihmettelin, kun kreikkalaiset materiaalit eivät kestäneet Suomen talvea. Ernst oli rakennusalan ammattilainen, täytyihän hänen se tietää etukäteen.
Mäen päällä sijaitsevan temppelin pöytäkiveen on kaiverrettu latinaksi ”Sic transit gloria mundi”, eli katoavaista on maallinen kunnia.
– Minä luulen, että hän oli niin källi, että suunnitteli alun perinkin puutarhan tuhoutuvan itsekseen.
