Koska pääministeri hallituskauden alussa teki selkoa hallitusohjelmasta tavalla, jota harvoin näkee suomalaisessa politiikassa, ajattelin, että ehkä vähitellen todella nähdään uusia otteita ja uusia aikoja. Asioista puhuttiin oikeilla nimillä ja ehdotettiin selkeästi, miten asioihin on käytävä käsiksi, että saadaan aikaan ratkaisu ja Suomi jaloilleen.
Hallitus oli tietenkin tietoinen siitä, etteivät asiat ole yksinkertaisia, koska mikäli olisivat, niitä olisi ratkaistu jo aikaisemmin.
Vähitellen kävi ilmi, että hallituksen ongelmat ovat vähintään kahden tyyppisiä. Toisaalta sellaisia, joissa tarvitaan toinen osapuoli hyväksymään hallituksen esiintuomia ehdotuksia ja toisaalta sellaisia, joissa ehdotusten hyväksymiseksi tarvitaan perustuslain tuki.
Koska toinen osapuoli harvoin on hallituksen kanssa samaa mieltä, pääministeri on toistamiseen joutunut perääntymään ehdotuksistaan osittain tai täysin. Mikäli tämä olisi tapahtunut kerran, voisi asian antaa anteeksi, mutta tämä on toistunut aivan liian monta kertaa. Tänä päivänä ei edes voi ottaa annettuja ehdotuksia tosissaan, uskottavuus on kärsinyt pahemman kerran.
Ottaen huomioon, että moni ehdotus viime vuosien aikana on kaatunut siihen, etteivät ne ole perustuslain mukaisia, uskoisi, että tämä seikka tarkistettaisiin erittäin tarkasti, ennen kuin päästetään uusi ehdotus julkisuuteen pohdittavaksi.
Nyt halutaan esimerkiksi perustaa maahan itsehallintoalueita, mutta vaikuttaa siltä, ettei tiedetä, mitä itsehallinto tarkoittaa.
Ei voida julistaa itsehallintoa ja samanaikaisesti miettiä, miten valtiovalta sittenkin voisi, jopa yksityiskohtaisesti, ohjata toimintaa. Tuoreita esimerkkejä löytyy, vaikkapa sote-uudistukseen liittyen. Ehdotetaan 18:a maakuntaa mutta vain 15:tä sote-aluetta. Tarkoittaa, että kolmella itsehallintoalueella ei voida itsehallinnon turvin päättää omista ratkaisuista ja, ennen kaikkea, miten voidaan ehdottaa ratkaisua, joka asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan? Asia vaikuttaa perustuslaillisesti niin selvältä, että kansalaiset ymmärtävät, ettei tämä onnistu. Miten lainsäätäjät eivät ymmärrä?
Nyt on käymässä ilmi, ettei ehdotus ehkä olekaan toteuttamiskelpoinen ja etsitään kiireesti toista ratkaisua. Uudistustyön alkuvaiheessa ehdotettiin ns. erva-alueille (erityisvastuualueille) keskeistä roolia. Ratkaisu kiinnosti yliopistosairaaloita, koska erva-alueet oli tarkoitus rakentaa niiden ympärille.
Muut tahot eivät halunneet erva-alueille keskeistä roolia, ja asia unohtui. Nyt sitä taas kaivetaan komerosta.
Että voikin jokin asia olla näin hankala. Samanaikaisesti kun tavoitellaan säästöjä, voisi joku laskea, miten paljon aikaa ja rahaa on palanut pyrkimyksissä muuttaa nykyistä järjestelmää. Laskelmat voisi aloittaa vuodesta 2005, jolloin ensimmäistä kertaa ruvettiin puhumaan soten edelläkävijästä Paras-hankkeesta. Päätöksentekijät, jotka joutuvat ottamaan kantaa asioihin, joiden perusta jatkuvasti muuttuu, turhautuvat tietenkin, ja syystä. Asia ei tietenkään ilahduta kuntiemme ja kuntayhtymiemme henkilökuntaakaan, joka melkein päivittäin joutuu lehtien palstoilta lukemaan uusista villeistä ideoista, jotka tuskin toteutuvat, mutta aiheuttavat apeutta.
Kansalaisilla on oikeus odottaa realistisia, toteuttamiskelpoisia ehdotuksia lainsäätäjiltämme ja, ennen kaikkea, ettei hyvistä ehdotuksista (mikäli niitä löytyy) peräännytä vain siksi, että joku edunvalvontaryhmä panee hanttiin. Kaikkia ei voi koskaan tyydyttää.
HANS FRANTZ
Kirjoittaja on valtiotieteiden lisensiaatti ja kaupungin- valtuutettu