Kolumni

Villiä menoa tu­le­vai­suu­den kau­pun­ki­vii­da­kos­sa

Brittiläisen Rudyard Kiplingin kirjoittama tarina susien kasvattamasta Mowgli-pojasta on ollut suosittu aihe teatterilavoilla niin meillä kuin maailmallakin. Vaasan kaupunginteatterin uudessa Viidakkokirja-musikaalissa tämä yli sata vuotta vanha kertomus on siirretty nykyaikaan.

Näytelmässä Intian tiheä viidakko on vaihtunut raunioituneeksi suurkaupungiksi ja eläimet ovat muuttuneet ihmisten kaltaisiksi. Tarinan ydinteemat erilaisuuden hyväksymisestä ja itsensä löytämisestä ovat kuitenkin pysyneet ennallaan.

– Näytelmässä Mowgli on teinipoika, joka yrittää selvittää, kuka hän on tai haluaisi olla. Lopulta Mowgli osoittaa kaikille, ettei meidän tarvitse pelätä toisiamme, vaikka olisimme erilaisia, musikaalin ohjaaja ja koreografi Jakob Höglund kertoo.

Uudenlainen allegoria. Vaasassa nähtävä versio Viidakkokirjasta on aikaisemmin esitetty Tukholman kaupunginteatterissa.

Näytelmä ei sijoitu mihinkään tiettyyn kaupunkiin, vaan se on vertauskuvallinen fantasia yhteiskunnastamme.

– Kipling kirjoitti Viidakkokirjan allegoriaksi omasta ajastaan ja siitä yhteiskunnasta, jossa hän eli. Tämän sovituksen on tarkoitus olla allegoria meidän ajastamme, Höglund kertoo.

Rauniokaupungin eläimet on kytketty vahvasti nykyaikaan. Hurjan näköiset sudet kiertelevät katuja jengiläisten tavoin, Bagheera nähdään näyttävänä drag queenina, kun taas mustasulkaiset korppikotkat ovat juorutoimittajia, jotka elävät muiden onnettomuuksista.

– Tällaiset hahmot auttavat katsojaa ymmärtämään, millaisina Kipling kuvasi eläimet kirjassaan ja miten tämä vie tarinaa eteenpäin, Höglund taustoittaa.

Kierrättämällä kaunista. Lavastuksen suunnitellut Sven Haraldsson on onnistunut luomaan vaikuttavan kuvan siitä, miltä ihmisten hylkäämä kaupunki voisi näyttää. Tulevaisuuden rauniokaupunki on kuin kaatopaikka, jossa eläimet elävät.

– Ideana on, miten roskasta saa luotua jotakin kaunista ja hyödyllistä. Kun yleisö katsoo lavastusta, on se kuin luontomaisema, Höglund kertoo.

Kattoon asti yltävät roskakasat saavat katsojan hämmästymään, mutta ne ovat aiheuttaneet jännityksen hetkiä myös näyttelijöille.

– Kun näin lavasteet ensimmäistä kertaa, ajattelin, että me kuolemme tänne kaikki. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä loukkaantunut pahemmin, Mowglia näyttelevä Ville Seivo vitsailee.

Kierrätysteema näkyy myös hahmojen asuissa. Pukusuunnittelija Heidi Wikar kertoo, että taustalla on ollut ajatus ”trash fashionista”, eli roskista tehdystä muodista.

– Kaikissa puvuissa on kierrätysmateriaalia, kuten muovia ja styroksia. Eläimet ovat ikään kuin löytäneet roskia kaatopaikalta, ja näistä roskista on tullut heidän ihonsa ja asunsa, Höglund lisää.

Musiikin kirjo. Viidakkokirja on vauhdikas musikaali, jossa on paljon akrobatiaa ja taistelukohtauksia, eikä sitä siksi suositella aivan perheen pienimmille.

Musiikin tehtävänä on pehmentää muuten melko hurjaa tarinaa.

– Laulut ovat Eric Gaddin säveltämiä. Musiikin kirjo on laaja, ja lavalla kuullaan soulia, diskoa, funkia ja perinteisempää pop-musiikkia, kapellimestari Sauli Perälä kertoo.

Musikaali saa ensi-iltansa lauantaina.

Saana Koivisto