Maanantai aamu. Kello on seitsemän. Mikron kello näyttää vielä kuutta. Eilen en muistanut sitä siirtää, nyt en jaksa. Pitikö se siirtää toiseen huoneeseen, eteenpäin, taaksepäin vai toiseen taloon?
Illalla ei nukuttanut ajoissa, nyt sitäkin enemmän. Lapset vetävät heräämiskehotuksista huolimatta peittoa päänsä päälle. Kiukuttaa. Kaikkia. Tulee kiire. Olen töissä vartin yli yhdeksän. Myöhässä. Viime viikolla olisin ollut ajoissa. Jopa etuajassa. Juon ekstrakupin kahvia. Ei auta. Koko aamupäivän väsyttää. Huomenaamullakin väsyttää.
Kesäaikaan siirryttiin Suomessa pysyvästi vuonna 1981, sitä pidemmät perinteet sillä ei ole. Siirtoa perustellaan energiansäästöllä. Illalla valoisa aika jatkuu pidempään eikä valoja tarvitse pitää päällä. Suomessa vaikutukset ovat vähäiset, koska meillä on iltaisin valoisaa joka tapauksessa. Yhdysvalloissa säästö on 0,2-0,3%. Kuulostaa pieneltä, mutta Yhdysvaltojen energiankulutuksessa sillä on väliä. Suomessa sen sijaan energian säästöä ei tehdä. Energiaa kuluu enemmän. Meiltä ihmisiltä.
Jopa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos lopettaisi kellojen turhan kääntelemisen. Väsyneenä tehottomuus voi jatkua monilla viikon tai useammankin. Itse kuulun niihin, joilla rytmin siirtäminen vie noin pari viikkoa. Ensimmäinen viikko on aina nihkeä. Toisena päästään jo lähelle oikeaa, mutta vasta kolmannella viikolla keho alkaa unohtaa vanhat ja tottua uuteen rytmitykseen. Lapsilla rytmin vaihtaminen voi ottaa aikuisiakin kovemmallekin.
Tutkimuksien mukaan kellojen siirtäminen aiheuttaa monilla unihäiriöitä, se voi liittyä masennukseen ja ruotsalaistutkimuksen mukaan jopa lisätä sydänkohtausten riskiä. Väsyneenä myös syöpöttelemme enemmän. Näitä tietoja vasten tuntuu, että voisimme säästää kaikista eniten energiaa pysymällä normaaliajassa. Venäjä luopui kesäajan käyttämisestä vuonna 2011. Voitaisiinko mekin?
Laura Syväoja
päätoimittaja