Maria Tolppanen kirjoitti 1.10. I-P:ssa sähkön hinnasta ja sen yhteydestä markkinatalouteen. Hän siteerasi siinä osakeyhtiölain 5. pykälää: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”
Tämä kylmä ja puistattavakin toimintaperiaate on siis oikein lakiin kirjoitettu. Kun siihen pelureiksi pakotetaan tavalliset ihmiset arkipäivän puuhissaan esimerkiksi pörssisähkön kuluttajina, heidän mielenrauhaansa horjutetaan. Vakaa, vaikkakin vähän korkeampi sähköhinta turvaa omalta osaltaan mielenrauhaa. Ruletti- tai sököpöytäänkin liittyvät vain ne, jotka sitä haluavat, ja niistä voi poistua heti, kun siltä tuntuu.
Vastuu lakivelvoitteen noudattamisesta lankeaa luonnostaan yhtiön toimitusjohtajaksi nimetyn henkilön harteille.
Kun itsekin aikoinani sain yhtiöni sekatyömiehenä tuota juhlavalta kuulostavaa titteliä kantaa, en sisäistänyt tuota velvoitetta. Ajattelin naiivisti, että palvelun tarjoaminen sitä haluaville, sekä sillä kohtuullisen toimeentulon varmistaminen itselleni ja perheelleni riittäisivät.
Monien yhtiöiden jäsenet ovat toistensa läheisiä. Onko heidänkin kesken tuota lakia luettava kuin piru Raamattua? Kyse on kuitenkin lopuksi myös ihmissuhteista, elämän merkittävimmästä asiasta.
Näin toteaa myös Markus Kajo eräällä keskustelupalstalla: ”Vain ihmissuhteilla on jotain merkitystä. Kaiken perustana on siis rakkaus. Jos mielenrauha puuttuu, sitä ei mikään korvike, ylellisyys, tms. paikkaa. Ja jos mielenrauhaa on, hyvin vaatimaton elämä riittää onneen.”
Harvahan tunnetusti murehtii kuolinvuoteellaan vaatimattomaksi jäänyttä omaisuuttaan. Sen sijaan rahan takia rikkoutuneet ihmissuhteet voivat vielä silloinkin kalvaa mieltä.
Jos tuon mainitun pykälän palvojaksi ryhtyy, niin on vaarana, että siitä tulee vähitellen koko elämän ohjenuora. Johtuvatko monet maailman ongelmat tämän pykälän noudattamisesta? Siis sellaiset kuin sodat, merien ja ilman saastuminen, keskustan tyhjeneminen, monia riivaava köyhyys ja mielenterveysongelmat.
Itänaapurin diktaattori toteuttaa sitä pyrkimällä saamaan hallintaansa keinoja kaihtamatta lisäalueita, vaikka nykyisten kunnossa pitämisessäkin luulisi olevan riittävästi puuhaa.
Entä vanhusten hoitolaitokset? Tuloksen maksimointipyrkimys houkuttaa helposti palvelun laadusta tinkimiseen, minkä vaikutuksen asiakkaat kokevat kirjaimellisesti nahoissaan. Kukaan ei kysy tilikauden vaihtuessa, kuinka paljon surua tai murhetta viivan alla olevaan tulokseen pääseminen edellytti.
Entä ystävät, sukulaiset ja jopa puoliso? Tulisiko niidenkin valinta ja yhteydenpidon tarve määrittää tuo voiton maksimointi huomioiden?
Miksi rajoittaa tuota ”hyväksi todettua” periaatetta vain osakeyhtiöihin? Onko kaikki, jota ei ole laissa kielletty, sallittua? Ikäihmiseen kohdistetun mielenkiinnon ja auttamishalun lisääminen perinnön toivossa katsotaan kuitenkin yleensä sopimattomaksi – vai katsotaanko?
Kun muinoisina aikoina olympiakisoihin ei suvaittu ammattilaisia, kyse oli ilmeisesti juuri tästä. Haluttiin, että urheilija kilpailee puhtaasti urheilullisista lähtökohdista. Itsekin, koska olen sekä vanha että vanhanaikainen, jätän aina lukematta uutiset ”Näin paljon Wilma Murto tienasi EM-kullasta”. Se ei kiinnosta, vaikka onkin hyväksyttävää, että kansalaisia kiinnostavaan urheiluun käytetty aika jossain määrin korvataan.
Voisiko maailma pyöriä ilman tuota osakeyhtiölain 5. pykälän velvoitetta? Olisiko maailma ilman sitä huonompi paikka elää? Lakihan antaa myös mahdollisuuden sopia ”toisin”. Onko joku joskus lisännyt yhtiöjärjestykseen lauseen ”...kuitenkin niin, ettei kohtuulliseksi katsottavaa tuottoa ylitetä”?
Viime viikolla luin uutisen, jonka mukaan Intiassa kaksi naista joutui okkultismisten (salatieteellisten) menojen ihmisuhreiksi. Uhraajat tavoittelivat rikkauksia ja uskoivat, että ihmisuhrit takaisivat heille maallista mammonaa, uutisoi AFP.
Miten kävisi tulevissa eduskuntavaaleissa puolueelle, joka esittäisi pyrkimyksekseen ”kohtuullisuus”?
Kuten kirjoitukseni monista kysymysmerkeistä näkee, ymmärrykseni tästä ”maailmasta” on vähäinen. En siis yritäkään sanoa, kuinka asioiden tulisi olla. Käytän vain hyväkseni Suomessa toistaiseksi vallalla olevaa mietiskelyn ja mielipiteen ilmaisun vapautta.
Markku Hankanen
Seinäjoki