Maailman suurin urheilutapahtuma, jalkapallon MM-kisat saivat lopulta päätöksensä.
Ensimmäistä kertaa kisat pelattiin 48 joukkueen toimesta. Se on todella suuri määrä, mikä tarkoittaa turnauksen venymistä ajallisesti, sekä ottelumäärällisesti.
Tänä vuonna otteluita oli yhteensä 103. Vertailun vuoksi 2022 kisoissa pelattiin 32 joukkueella 64 ottelua. Kisat on nyt lähes kaksi viikkoa edeltäjäänsä pidempi.
Tämä tuo tietysti suuria haasteita turnausjärjestäjille. Stadionien vaatimukset ovat yksistään niin korkeat, että tuskin yksikään yksittäinen maa pystyy enää järjestämään kisoja yksin.
Jaetuissa kisoissa ei sinänsä ole mitään harmiteltavaa, mutta olemmehan tietyllä tavalla tottuneet vain yhteen kisajärjestäjään.
Juuri päättyneet kisat olivat osoitus siitä, kuinka joukkueet joutuvat isoissa kisoissa matkustamaan mielettömiä matkoja kisapaikkojen välillä.
Kaukaisimmat stadionit sijaitsivat toisistaan yli 4 300 kilometrin päässä. Jotta mittakaava tulisi realistisemmaksi, niin Vaasasta on lyhyempi matka Mongoliaan ja Afganistaniin.
Englannin joukkue matkusti pelkästään otteluiden välillä lähes 26 000 kilometriä.
Fifan vaatimuksena kisoissa on vähintään yksi stadion, jonne mahtuu 80 000 katsojaa. Semifinaalit tulee pelata 60 000 katsojaa vetävällä stadionilla, ja yksikään stadion ei saa olla 40 000 katsojaa pienempi.
Ja kun otteluita on nykyään se yli sata, on mahdotonta pelata turnausta läpi, ellei käytössä ole vähintään 15 massiivista stadionia. Eikä siinä vielä kaikki – iso osa stadioneista tulee olla jo valmiina, kun hakemusta järjestelyoikeuksista suunnitellaan.
Nyt ollaan puhuttu siitä, että kisoja laajennetaan vielä suuremmaksi. Onko tässä oikeasti mitään järkeä?
Tietysti Kap Verden kaltaiset ilopilkut pääsevät entistä useammin kisoihin, mutta heittopusseja tulee löytymään jatkossa entistä enemmän.
Raha tietysti tässäkin ratkaisee paljon. 64 joukkuetta tarkoittaisi 30–40 ottelua entistä enemmän, pari viikkoa lisää otteluita ja miljoonia ja miljoonia lisää rahaa järjestäjien kassaan.
Pari vuotta kestävät karsinnat ovat toki osa turnausta. Ettei itse lopputurnaus veny ikuisuuden mittaiseksi, onko laajentamisessa näin urheilullisesti ajateltuna mitään järkeä?
Itse vähän pahaa pelkään, että vielä suuremmat ja pidemmät kisat tulevat kääntymään itseään vastaan.
Jossain tulee raja, kun kisat ovat liian suuret, liian pitkät ja lopulta liian pitkäveteiset.
Raha kun puhuu, silloin pieni ei ole kaunista.